Pikku-Nellaa katsomassa...

Viime viikonloppuna suuntasimme Opelin keulan kohti Tamperetta ja lähdimme tervehtimään Mikan siskoa Minjaa ja Minjan avomiestä Anttia ... sekä heidän uutta perheenjäsentään Nellaa. Nella on fieldspanieli ja tällä hetkellä vasta kymmenen viikon ikäinen pikkupallero :)

Mietin ennen vierailuamme sitä, miten nämä kaksi koiraa tulisivat keskenään toimeen. Aida aloitti pari viikkoa sitten juoksunsa ja tämä seikka nosti vielä lisää kysymyksiä päähäni vierailuamme koskien. Epäilykseni koirien suhtautumisesta toisiinsa osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä meidän noutaja näytti taas kerran sen, kuinka hieno luonne sillä on. Pikku-Nella sai roikkua Aidan korvissa, jaloissa ... ja milloin missäkin. Ainoastaan aivan aluksi Aida antoi pennulle pienen muistutuksen siitä, että hän on se vanhempikoira talossa ... mutta muutoin Nella sai kyllä roikkua sekä riekkua Aidassa mielin määrin. Viikonlopun aikana meidän pennusta kasvoi aikuinen koira, joka opetti pikku-Nellalle koiramaailman asioita.

Meneillään oleva juoksu teki varmasti Aidasta rauhallisemman reissumme aikana, mutta uskon myös, että pieni askel kohti "aikuisuutta" on otettu :) Ainakin, kun vertasin Aidan käyttäytymistä vajaa vuotta nuorempaan labradorinnoutaja Taraan. Kävimme reissullamme moikkaamassa myös energistä sekä leikkisää reilun vuoden ikäistä labramoottoria, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ... samanlainen viipottaja kun Aida vuosi sitten :) ...voi kun aika kuluu niin nopeasti!

Reissussa oli mukava käydä, mutta kotiin oli myös kiva palata (ainakin Aidasta, joka on nukkunut pari päivää putkeen :) . Suunnitelmissa olisi ryhtyä, kunhan Aidan juoksu on ohi, treenaamaan enemmän nome-juttuja ja tokoa. Kesällä olisi mukava päästä starttaamaan nomekokeissa, mutta se vaatii vielä paljon töitä. Harjoitella pitäisi muun muassa paikallaanoloa sekä mukana kulkemista häiriössä ja paljon muitakin juttuja.

Huomenna olisi tarkoitus mennä vähän tokoa treenaamaan meidän omalle treenikentällä (kiitos Pilkon citymarketin :) . Huomenna on lisäksi Aidan sekä tietysti myös kahdeksan muun Vilijonkkalaisen kaksivuotis synttäripäivä. Oikein paljon onnea sen johdosta ....

Onnesta puheenollen. Aidan lonkkat sekä kyynärät kuvattiin tuossa joulukuun puolessa välissä ja terveen paperit sieltä tuli. Tuloksena: lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Näillä jaloilla on kuvien perusteella hyvä hötkyillä menemään pitkän aikaan...

Joulun odotusta...

Paljon on aikaa kulunut siitä, kun viimeksi jaksoin päivittää blogiani (tai siis minun ja Aidan blogia...miten sen nyt ottaa :). Suurin syy tähän, etten ole kuulumisia tänne kirjoitellut on se, että mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Ollaan pidetty Aidan kanssa tämä syksy treenitaukoa tai ainakin vähennetty treenaamista. Lisäksi minun päivät ovat tänä syksynä kuluneet gradun kirjoittamisen parissa, joten ylimääräistä intoa kirjoittamisen suhteen ei ole ollut...

Ei kuitenkaan olla oltu täysin oloneuvoksina vaan kaikkea pientä ollaan treenailtu, kuten esimerkiksi hihnassa nätisti kulkemista ja paikallaanoloa. Lisäksi ollaan treenattu vieressä kulkemista ilman hihnaa ... Ihan hyvin on treenit kahdestaan sujuneet ja varmaan jotain pientä edistystäkin on tapahtunut, mutta saas nähdä miten opitut asiat toimivat myöhemmin häiriössä eli esimerkiksi muiden ihmisten ollessa paikalla.

Lisäksi ollaan Aidan kanssa käyty treenailemassa joitain kertoja tokoa "koirakavereiden" kanssa. Ryhmässä treenaamisessa on se onni ja ilo, että saa kavereilta hyviä neuvoja asioiden opetteluun eikä tarvitse yksin kamppailla ongelmien kanssa ...

Ai niin... ja tärkein meinasi unohtua! Aida oli palkittu Pohjois-Karjalan noutajakoirajärjestön Vuoden 2009 NOU-tulokkaaksi. On kyllä meille todella suuri kunnia saada tällainen tunnustus...kannustaa jatkamaan harrastusta :) Ja Kiitos tästä palkinnosta kuuluu myös treeni/tsemppikavereille ...eli Kiitos niille joille Kiitos kuuluu :)

Eilen Aidalla oli lonkkien ja kyynärien kuvaus. Eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyvältä ... ja nyt jäädään sitten virallisia tuloksia odottamaan. Eläinlääkärin sanoin; Näillä jaloilla kohelletaan vielä pitkään ... Mielestäni aika osuva ilmaus Aidan kohdalla :)

Oikein hyvää Joulua sekä Onnellista Uutta vuotta kaikille ... Aidan seikkailujen kirjoittelu tämän blogin muodossa jatkuu sitten ensivuoden puolella :)

PS. Ei sitten joulukoristeita tähän taloon. Tottu-ukosta oli jäljellä pelkkä torso, kun Aida oli yksin ollessaan sen terrorisoinut ... eli sen joulukuusen hankkimisen voi unohtaa aivan kokonaan :)

Etelä-Suomessa seikkailemassa

Perjantaina 2.10.2009 suuntasin Hilkan ja Aidan kanssa autonnokan kohti Etelä-Suomea. Tarkoituksena majoittua ensin perjantai-iltana Espooseen ja jatkaa siitä matkaa lauantai-aamuna Hyvinkäälle noutajien erikoisnäyttelyyn!

Espoossa ilta sujui rattoisasti ja Aida oli ystäväni luona kuin kotonaan... Mitä nyt muutaman kerran piti haukahdella käytävästä tuleville äänille. Yllättävintä mielestäni oli se, että Aida ei kuitenkaan haukkunut tai osoittanut minkäänlaista puolustusviettiä kun talon isäntä saapui aamuyöstä kotiin! Päinvastoin, Jarin saapuminen kotiin oli Aidasta hurjan mukavaa... ja taisi Aida aamuyöstä kerjätä itselleen muutaman mäkkärin ranskalaisenkin... Ei kovin terveellistä, mutta sallittakoon näin reissussa :)

Aamulla sitten heräsin hyvissä ajoin lenkittämään Aidaa, jotta jaksaa sitten näyttelyssä olla iisisti! No, lenkillä piti sitten haukahdella ihmisille bussipysäkeillä ja yritystä oli myös ajaa harakoita ja variksia ilmaan... Siinä vaiheessa tunsin piston sydänmessäni. Olisikohan pikku hiljaa aika alkaa siedättää Aidaa kaupunki elämään. Fiilis oli sama kuin siinä lastenkirjassa, jossa kerrotaan tarinaa maalaishiirestä joka päätti matkustaa kaupunkiin :)

Itse näyttelyssä Aida kuitenkin osasi olla tolkusti. Ainut, että buffettikojusta meinasi lähteä parempiin suihin sämpylän välissä ollut nakki...mutta onneksi tilanne pelastui omistajan "nopeiden" refleksien ansiosta! Näyttelykehässä tuomari arvioi Aidaa pitkään. Tuloksena EH eli erittäin hyvä.

Olin kyllä tyytyväinen tulokseen, mutta hieman kuitenkin jäi kaivelemaan se, että miksi muut käyttöluokan nartut saivat ERI:n (=erinomainen) ja me emme...

Arvostelu vapaasti Italiasta suomennettuna oli: Kaunis pää, silmien väri, purenta ja korvat ok, kaula hyvin kiinnittynyt (eikös ne yleensä ole ???? :), hyvä selkä, toivoisin pitempää häntää ( ööö...no ei kun pidentämään!!!), melko hyvä rintakehä, riittävät kulmaukset edessä ja takana, hyvä luusto ja jalat, karva ei kunnossa nyt, liikkuu melko hyvin. (Tuomari: Sergio Scarpellini).

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Opelin keulan kohti Helsinkiä veljeni asunnolle. Ilta meni siinä, kun Aida pelasi lasten kanssa jalkapalloa pihalla...eli lähinnä kävi potkitut pallot noutamassa takaisin! Lisäksi lapsista oli kiva leikkiä, että Aidan kevythäkki oli nostokurjenkoppi, josta voi tsiikailla maisemia :) ...niin, ja Aida tietysti leikissä ja kopissa mukana! Olipa kiva huomata miten hienosti meidän labramoottori osasi olla lasten kanssa...ilman mitään ylimääräistä hötkyämistä tai päälle hyppimistä!

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kotiin Joensuuhun! Neiti oli ihan puhki ja nukkuikin koko ajomatkan takaboksissa tyytyväisenä :) Nyt saa meiltä jäädä näyttelyt vähälle aikaa... Seuraavan kerran mennään, jos mennään, näyttelyyn keväällä 2010!

Yllä oleva kuva on Aidan ensimmäisestä epävirallisesta näyttelystä eli mätsäristä. Kuva on otettu vuoden 2008 alkusyksystä ja paikkana on Joensuun Salpakatu.

PS. Onnittelut Aidan veljille näyttelymenestyksistä :) Oli kiva nähdä Aidan sisaruksia pikästä aikaa!!!

Tokoilua...

No niin, olisikohan aika päivitellä kuulumisia...

Viikot vierii nopeasti eteenpäin ja kaikkea on sattunut ja tapahtunut!

Aidan kanssa kävin viime viikonloppuna Ilomantsissa lintumetsällä... Tyypilliseen tuuriimme emme saaneet taaskaan yhtään lintua alas, mutta toisaalta mitäs sitten! Onhan siinä jo oma tunnelmansa kun saa aamulla hiljaisessa luonnossa (ottamatta huomioon Aidan piippailua :) juoda kuumaa kahvia termarista sekä nauttia hetkestä!

Aidasta kyllä passissa oleminen on maailman tylsintä puuhaa... Aidan tyyliin kun sopisi paremmin jatkuva liikkeessä oleminen ja action-meininki.... mutta toisaalta on hyvä, että metsässä sitä malttia tulee harjoiteltua ihan itsestään ja Aidankin olisi ihan hyvä oppia se, että aina ei tarvitse olla liikkeessä (vaikka se niin kivaa onkin :) !!!

Nyt olen aloittanut Aidan kanssa taas tokotreenailun. Pitkän tauon jälkeen tokoilu tuntuu mukavalta puuhalta ja hienoa on ollut huomata se, kuinka Aida on oppinut hilllitsemään itseään. Viime kerralla uskalsin jo pitää Aidaa pienissä pätkissä kentällä irti (esim. kun harjoiteltiin liikkeestä maahan menoa tai esteen yli hyppäämistä) . Oli mukava huomata se, ettei Aidalla ollut suurempia intressejä lähteä lähellä olevien koirien luokse vaan pystyi häiriöistä huolimatta keskittymään tekemiseen!

Tavoitteena olisikin mennä Aidan kanssa tokokokeisiin tämän vuoden aikana, jos vaan saadaan homma toimimaan. Työ intoahan Aidasta löytyy, se ei ole ongelma, mutta minun jännittäminen ja hermoileminen ennen koetta onkin sitten eri juttu. Mutta aika näyttää mihin rahkeet riittää...

PS. Aidan puolesta pahoittelut Hilkalle sukkien menetyksestä (eli sukkien, jotka Aida oli repinyt yökylä vieraaltamme) ... Meillä kotona kaikki lattialle jätetty ylimääräinen tavara on vapaata riistaa, jollei valvovat silmät ole paikalla :)

EIC - geenitesti

Perjantaina 21.8.2009 sain kuulla huonoja uutisia Aidan EIC - geenitestituloksesta. Posti oli tuonut meille kotiin kirjeen, jossa kerrottiin englanniksi testin tuloksista. Minä yritin pikalukea tuloksia ja jo siinä vaiheessa tajusin, ettei Aida täysin puhtain paperein testistä selvinnyt. Soitin heti Aidan kasvattajalle Marikalle ja kysyin oliko hänellä tietoa tuloksista. Marika ilmoitti, että oli ollut yhteydessä testin tehneeseen lääkäriin....ja, että Aidan tulos ilmoitti Aidan olevan sairas!

Toisin sanoen Aidalla on EIC (exercise induced collapse) , joka tarkoittaa rasituksen sietokyvyn alenemista ja lyyhistymistä. Testitulos osoitti myös luonnollisesti sen, ettei Aidaa voi käyttää jalostustarkoitukseen. Pettymys puhelun jälkeen oli suuri ja kyyneleet alkoivat valua silmistä...

Alku shokin jälkeen aloin selvittää sitä, miten yleisiä sairauteen liittyvät kohtaukset ovat. Onni onnettomuudessa on se, ettei Aida ole vielä eläessään saanut kyseisestä kohtausta, jossa koiran peräpää halvautuu väliaikaisesti. Helsingissä eläinsairaalan neurologi oli ollut sitä mieltä (kun Aidan kasvattaja oli soittanut ja kysellyt taudista), että Aidan kanssa harrastamista voi jatkaa normaalisti, koska se ei ole vielä saanut kohtausta. Toisin sanoen, jos kyseinen kohtaus tulisi Aidalle harrastamista tulisi miettiä uudestaan...

Tiedon etsinnän ja Aidan kasvattajan kanssa vietettyjen lukuisien puhelujen jälkeen aloin pikku hiljaa ymmärtää minkälaisesta sairaudesta on kysymys. Ilmeisesti kyseiset kohtaukset, joita koira voi saada, ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Lisäksi voi olla mahdollista, ettei koira koko elämänsä aikana tule saamaan yhtään kohtausta..

Joka tapauksessa, harrastaminen Aidan kanssa ei lopu tähän, koska se ei ole sairauden osalta vielä osoittanut mitään oireita. Kuulemma stressi ja kova fyysinen rasittuminen voi edes auttaa kohtauksen syntymistä....ja te, jotka tunnette Aidan tiedätte, että se on ollut sekä kovalla fyysisellä rasituksella että sellaisissa harjoitustilanteissa joissa se on ns. joutunut kovalle "henkiselle rasitukselle"...kuuma koira (hot dog) kun kerran on!!!!

Lääkärin mukaan esteitä Aidan kanssa harrastamiselle ei ole niin pitkään, kun se ei sairauteen liittyen saa kohtausta. Nyt siis vaan toivomaan, ettei meidän kohdalle tällaista tilannetta/kohtausta koskaan tulisi...Hyvä asia testin osalta oli se, että nyt ainakin tietää, että tällainen kohtaus on mahdollinen. Se tietysti harmittaa kovasti, ettei koskaan voi nähdä Aidan synnyttävän "pikku-Aidoja", mutta pääasia on että Aida on hengissä ja ettei se ole oireillut millään tavoin!

Tänään lähdetään Aidan kanssa ensimmäistä kertaa lintumetsälle Liperiin. Toivotaan, että neiti saisi edes muutaman noudon... mutta pääasiassa on fiilistely ja se, että Aida saa vapaana ja onnelisena juoksennella metsällä...autuaan tietämättömänä koko sairautensa olemassa olosta :)

Joensuun kansallinen koiranäyttely 15.8.2009

Eilen käytiin Aidan kanssa kokeilemassa pitkästä aikaa näyttely menestystä täällä Joensuussa. Syötin Aidaa viikkoa ennen näyttelyä hieman enemmän, että neiti saisi luittensa ympärille vähän massaa... ja kannattihan se! Aida sai käyttöluokasta EH:n eli erittäin hyvän ja sijoittui käyttöluokkaisissa nartuissa neljänneksi (yhteensä neljästä nartusta :)

Hyvän tuloksen lisäksi oli kiva huomata kuinka Aida on jo pikkuisen "aikuistunut" eli se ei ollut ryntäilemässä eikä pomppimassa muiden koirien perään jatkuvasti. Neiti jopa osasi nätisti odottaa omassa häkissään ennen h-hetken alkamista, eikä sillä tuntunut olevan mikään kiire minnekkään (niin kun yleensä). Näyttelykehässä Aida osasi myös olla tolkusti...mennä tepsuttelu leppoisasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ilman ylimääräistä hössötystä.

Osa syy Aidan hyvään ja hallittuun käytökseen on varmasti myös se, että viimeisten viikkojen aikana olen ottanut nometreeneissä tiukan linjan koiran hallittavuuden suhteen. Turhat löpinät ja höpinät Aidalle olen pyrkinyt jättämään pois...käskyt pyrin antamaan pillillä ja palkkaan Aidaa hyvästä suorituksesta herkuilla, mutta sanalliset kommentit olen pyrkinyt jättämään pois. Treeni paikalle Aidan kanssa mennään hihna kaulassa ja niin, että Aida ei saa edistää yhtään...Paikallaan olossa olen pitänut Aidan hihnassa, jotta se ei pääse hillumaan luvatta yhtään kertaa treenin aikana!

Tällainen tyyli on tuottanut meille tulosta jo lyhyellä ajalla ... Aida nimittäin kuumuu edelleen niin herkästi ja pienistä asioista, että on turha vielä haaveilla esim. kokeisiin menosta. Mielummin yritän rakentaa Aidan kanssa hyvän ja toimivan yhteistyön ajan kanssa ja vien sen sitten "valmiina" ekaan starttiin!

Lopuksi vielä onnittelut Hilmalle ja Marikalle ERI3:sta ja Minnalle ja Neelalle kultsujen käyttöluokkaisten narttujen ERI2:sta...ja onnittelut myös muille tutuille hyvistä tuloksista (joita en nyt tässä muista :) !!!!

Labradori Derby & Mestaruus

Viime viikonloppu eli 1-2.8.2009 vierähti Polvijärven Huhmarissa Labradorinnoutajien Derby- & Mestaruuskilpailuissa. Tuomarit kyseiseen kilpailuun lennätettiin Englannista asti ja minun tehtäväni oli toimia yhden tuomarin tulkkina kilpailussa.

Lauantai aamu alkoi hieman hektisissä merkeissä... Emme tienneet toimitsijoiden kanssa vielä aamullakaan sitä, missä meidän pitäisi olla ja kenen kanssa! Hieman lisäbuustia antoi ilmoittautumisten vastaanottaminen, jossa meillä meni heti kättelyssä listat sekaisin... No, näitähän sattuu!

Lopulta sitten sain tietää sen rastipaikan, jossa minun tulisi olla. Hieman tuli kiire ennättää paikalle ennen kilpailijoita... Paikalla olikin jo muut toimitsijat (Pete ja Ilkka) ja sitten tuomarimme Mr Richard Hinks. Richard selitti meille kokeen kulun ja sitten olikin jo aika aloittaa...

Suurin osa kilpailijoista osasi puhua tuomarin kanssa englantia, joten minä sain nauttia aitiopaikalta kilpailun kulkua... Kilpailijoiden väliin jäi päivän loppuvaiheessa useiden minuuttien taukoja, joten ehdin näissä väleissä jututtaa tuomaria ja kysellä hieman treenivinkkejä :) Sain jopa kutsun Englantiin asti seuraamaan heidän treenejään, sekä katsomaan syksyn lopulla pidettäviä paikallisia kilpailuja! No, ehkä nyt tämän vuoden osalta Englantiin lähtö jää...mutta ehkä sitten tulevaisuudessa!?!

Illalla menimme kaikki nauttimaan Huhmarin ravintolaan juhlalounasta ja maistelemaan virvokkeita. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa...olihan meitä kuitenkin viihdyttämässä paikallinen orkesteri solistinaan itse Maija Muikku... Muutaman "rokki"-biisin jälkeen tuntui, että on syytä lähteä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä vielä jaksaa tulkkailla.

Aamulla kokoonnuimme lähes samalla porukalla rastipaikalle. Ilma ei ollut meille yhtä suotuisa, kuin lauantaina, vaan vettä satoi tasaiseen tahtiin... Finaali karsinnoissa ei pitkään onneksi mennyt ja muutaman tunnin päästä pääsimme katsomosta seuraamaan finaalikoirien suorituksia.

Viikonlopusta täytyy sanoa yhteenvetona, että oli kyllä antoisa kokemus. Oppia ja treenivinkkejä sain monelta eri taholta ja lisäksi sain nähdä sen tason, johon minun tulisi Aidan kanssa pyrkiä...

WT - rastikoulutuspäivä

Tänään olin Aidan kanssa Selkiellä WT - rastikoulutuksessa. Sateisesta päivästä huolimatta tunnelma koulutuksessa oli korkealla... Ennen rastiosuuksien aloitusta minulla oli jo perhosia mahan pohjassa, sillä tarkoituksena oli suorittaa rastit kokeenomaisesti.

Ensimmäiseksi jokaisen koiran tuli noutaa ykkösmarkkeeraus. Meillä meni Aidan kanssa kyseinen osuus vähän "kiville" sillä Aida lähti omia aikoja noutoon ja avustajalle tuli todellinen kiire ylösottaa dami ennen Aidaa... kiitos vaan Taijalle :)

Seuraavana rastina oli hakuruutu josta koiran piti noutaa kaksi damia. Itse noudoissa ei Aidalla sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta mukana kulkeminen "koepaikalle" tuotti hieman työtä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin Aida kulki mukana (eli siis ei tarvinnut kun kerran komentaa sivulle ja kehottaa kulkemaan mukana :) ... meille siis hyvä suoritus!

Viimeisenä rastina oli parityöskentely, jossa toisen koiran tehtävänä oli muistaa ykkösmarkkeeraus sen aikaa kun toinen koira käy linjasta oman damin. Toisen koiran palautettua linjasta dami, toinen koira sai hakea markkeerauksen. No, minä pidin kyllä Aidan kytkettynä sen jälkeen kun se oli oman osuutensa suorittanut. Sen verran kävi neito taas kuumana, että paikallaan olo noinkin kovassa häiriössä olisi ollut suorastaan mahdottomuus.

Näiden suoritteiden jälkeen ryhmä sai seurata avoimen- ja voittajaluokan koirien työskentelyä.

Koulutuksen jälkeen jäi taas se tulen palava into päästä treenaamaan. Oli kiva huomata se kuinka Aidan kanssa ollaan jo pikkuisen päästy eteenpäin (jos vaikka miettii kolmea kuukautta taaksepäin...:) Toisaalta, koulutuksessa taas muisti myös senkin kuinka paljon meidän molempien (eli minun ja Aidan) tulee vielä oppia tästä lajista (eli nomesta ja wt:stä)...mutta aikaahan tässä on ja kiire ei oo mihinkään (paitsi Liperin kokeisiin, apua :)

Kokeita ennen (jos nyt niihin edes mennään) on vielä luvassa Joensuun koiranäyttely. Hieman jännittää jo se, mitäkähän tuleman pitää... :)

Yllä muutama kuva mökkireissulta!

Treeniä, treeniä, treeniä...

Ensiksi, Onnea vielä kerran Marikalle ja Hilmalle ALO 3 tuloksesta, Anskulle ja Maurille ALO 1 tuloksesta sekä Tainalle ja Erkille VOI 3 tuloksesta... siitä se lähtee :)

Itse olin kyseisissä Liperissä järjestetyissä nome - kokeissa voittajaluokan sihteerinä. Oli kyllä hienoa seurata ihan lähi etäisyydeltä vuottajaluokan koirien toimintaa. Oli hienoa katsoa mm. sitä, kuinka jotkut ohjaajat olivat pystyneet saavuttamaan koiransa kanssa sellaisen yhteistyötaidon joka näkyi "kilometrien päähän"... eli tarkoitan, että ohjaaja pystyi luottamaan koiraansa ja koira pystyi luottamaan ohjaajaansa, eikä kyseenalaistanut annettuja käskyjä. Tavoitteena tietysti on että saavuttaisin Aidan kanssa joskus tulevaisuudessa samanlaisen yhteistyö- ja ymmärryskyvyn... mutta tietysti siihen tarvitaan vielä monia treenikertoja sekä aikaa :)

Siitä tulikin mieleeni, että nyt täytyy kyllä tosissaan alkaa neidin kanssa treenata jos meinataan syksystä kisoissa startata...Erityisesti Aidan kanssa pitäisi treenata mukana kulkemista ja tietenkin paikallaanoloa!!! Mutta onneksi ainakin ohjaajalla riittää intoa, sillä edellä mainitsemieni nome - kokeiden jälkeen tuli tulen palava into päästä Aidan kanssa harjoittelemaan nome-juttuja...

Treenaamisen lisäksi Mika aloitti siedättämään Aidaa pari päivää sitten telttamajoitukseen :) Syksystä on tavoitteena käydä koko porukalla pari pientä retkeilyreissua ja näin ollen Aidankin pitää tottua telttamajoitukseen...niin ja siihen, että teltassa ei mm. leikitä, raavita, riehuta jne. :) Ohessa muutama kuva mainitsemastani siedätyksestä....

Niin ja...OIKEIN hyvää jussia kaikille :)

Hirvensalmella seikkailemassa...

Ensimmäiseksi...jee, taipparit meni läpi :)

Eli tosiaan, oltiin eilen Aidan ja Mikan kanssa Hirvensalmella Mikkelin nuuskujen järjestämässä taipparikokeessa ja läpihän se koe tällä kertaa meni. Minä vannotin ennen koetta, että otan kokeen rennosti enkä jännitä yhtään...hyvä asenne muuten, mutta eihän se toiminut! Minua jännitti koetilanteessa puolet enemmän kuin viime kerralla.

Me oltiin Aidan kanssa ensimmäisinä starttaamassa... Aida vaistosi jo heti kokeen alussa, että nyt tehdään jotain kivaa sillä minulla oli todellinen työ pitää neiti hallinnassa. Koepaikalla Aida lähti heti uimaan vaikka veteen ei oltu vielä mitään heitetty...onneksi kuitenkin käskystä Aida palasi viereeni ja koe voitiin oikeasti aloittaa!

Vesi työskentely meni Aidalla todella hyvin, intoa riitti. Myöskin hakuruutu sujui mainiosti ja taisi muutama palautus tulla ihan käteen saakka :)

Pitkän odottelun jälkeen oli sitten sen jäljen vuoro... Aida lähti jäljelle hyvin, mutta minun epäilykseni jäljen onnistumisesta heräsi siinä vaiheessa, kun Aida lähti haistelemaan jälkeä ihan super tarkasti. Aina harjoituksissa neiti on kaahaillut satalasissa edestakasin jälkeä pitkin...mutta nyt neiti lähti liikkeelle rauhallisesti ja varovasti! Minulla sydän pamppaili ja tilannetta ei helpottanut ikuisuudelta tuntuvat sekunnit kun koira hävisi kukkulan taakse...Voi mikä helpotus oli, kun tuomarin sanoi rauhallisesti, että tuoltahan tuo koira juoksee jänis suussa :)

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen

2. Uimahalu: Innokas

3. Hakuinto: Innokas koko ajan

4. Noutohalu: Nopeat oma-aloitteiset ylös nostot

5. Nouto-ote: Syvä pehmeä

6. Palauttaminen: Enimmäkseen ohjaajalle

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Riittävä

9. Yhteistyö : Riittävä

10. Yleisvaikutelma: Työskentelyn haluinen hyvän riistakäsittelyn omaava koira.

Tästä on hyvä jatkaa...;)

Yllä muutama kuva kokeen kulusta...

Vain jälki jäi!

Eilen olin Aidan kanssa Liperin Kaatamossa noutajien taipumuskokeessa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja ilma oli suhteellisen lämmin. Lähdettin Aidan kasvattajan kanssa ajamaan jo seitsämän aikaan testipaikalle, jotta paikkaan voisi etukäteen jo hieman tutustua.

Testipaikalla jännitys sitten alkoi entisestään kasvaa. Minua rupesi sen verran paljon hermostuttamaan, että päätin ottaa Aidan autosta vasta viime hetkellä ennen sosiaalisuus-osuuden alkamista. Alku lähti käyntiin hyvin, Aida, Mauri ja Hilma tervehtivät tuomarin suht samalla innolla, sukuvika :)

Testipäivänä ensimmäisenä starttasi Aidan sisko Hilma...ja hienosti sujui. Hilman suorituksen jälkeen minä lähdin hakemaan Aidaa autosta ja jäin odottamaan vuoroamme. Odottelu tuntui ikuisuudelta ja tilannetta ei helpottanut sydämmen tiheät lyönnit.

Lopulta sitten koitti meidän vuoro. Minä liikuin kun patsas ja Aida puolestaan pomppi ja veti eteenpäin kuin....no, tiedättehän te Aidan :) Lokin nouto vedestä sujui suhteellisen hyvin. Pientä epäröintiä Aidalla oli veteen menon kanssa, mutta ymmärtäähän sen jo noiden uimakertojen vähäisyyden takia.

Hakuruutukin sujui hyvin muuten, mutta minä sitten päästin Aidan jo hakemaan riistaa ennen kun toimitsijat olivat poistuneet ruudusta. Siitä tuomari huomautti, mutta homma sai kuitenkin jatkua. Aida toi hienosti kaikki muut paitsi yhden variksen käteen. Tuomari lopetti hakuruutu työskentelyn siihen, kun Aida toi minulle hakuruudusta kauinmaisen variksen. Tämän jälkeen tuomari kertoi, että päästään seuraavaan osioon eli kaninjäljelle.

Ennen jälkeä tunnelma oli hyvä. Minäkin ajattelin, että nyt ei pitäisi enää olla mitään ongelmia kokeen suhteen. Aida on aina lähtenyt ja tuonut kanin minulle. Toisin kuitenkin kävi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähdin Aidan kanssa jälkipaikalle. Lähetin koiran ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Aida lähti intona etenemään, mutta jonkun ajan päästä palasi minun luokse. Lähetin koiran uudestaan ja sama juttu. Tuomari pyysi minua menemään eteenpäin ja lähettämään koiran taas. Tämän jälkeen Aida näytti siltä, että sillä ei ole enää aikomustakaan lähteä hakemaan jänöä, kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lähdin sitten toimitsijan kanssa hakemaan jänön ja Aida sai katsoa mihin hänen olisi tullut mennä...tuloksena....koe hylätty!

Pettymys taipumuskokeen jälkeen oli suuri. Aidaa ei voi syyttää tilanteesta vaan lähinnä mieleeni tuli se, että jälkeä ei treenattu tarpeeksi. Minä varmaan liiaksi luotin Aidan suureen intoon ja paloon riistaa kohtaan. Aidan pienelle ja nuorelle päälle aamun ensimmäinen osuus oli tarpeeksi, enää ei vaan jänö jaksanut kiinnostaa. Aida olisi jäljellä tuonut minulle vaan keppejä... ajattelin, että tuomari ei varmaankaan hyvällä katso jos Aida jänön sijasta tuo kolmemetrisen kepin minulle :)

Pidetään tässä Aidan kanssa nyt pieni tauko ja sitten ruetaan taas treenaamaan Hirvensalmen taippareihin, jotka järjestettäisiin 5.6.2009. Sinne mennään kokeilemaan taipumuksia, jos vaan työnantaja antaa minulle perjantain vapaaksi.

Nyt kuitenkin otetaan Aidan kanssa rennosti ja nollataan eilisen päivän tapahtumat ja keskitytään tulevaan. Helatorstain aikaan me lähdetään mökille, jossa on kiva harjoittella vesityöskentelyä, hakuruutua ja tietysti....jälkeä!

Oikein paljon onnea Hilmalle ja Maurille (ja muille taipparin läpäisseille)!!! Hyvää esimerkkiä oli sisarukset eilen näyttämässä siskolle :)

Uimamaisteri!!!

Eilen kävin Aidan kanssa lääkärillä tarkastuttamassa Aidan silmät. Aida ei edelleenkään viihdy eläinlääkärissä kovin hyvin, vaikka henkilökunta on yrittänyt silitellä ja rauhoitella Aidaa niissä väleissä kun ehtivät... Aidan mielestä eläinlääkäri ei voi vain pyyteettömästi antaa herkkuja, vaan toiminnon takaa löytyy yleensä aina jokin vaatimus...niin, ja näinhän asia yleensä onkin. Silmätutkimus sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja tuloksena oli, että silmät ovat terveet!

Eläinlääkäristä selvittyämme suuntasimme nokat kohti Laikanlahden kesämökkiä, tarkoituksena opetella uintia (tai siis Aidan tarkoituksena :). Venerantaan saapuessamme ja päästäessäni koirat ulos farmarin takaboksista, Aida säntäsi suoraan kohti vettä... ja eikä aikaakaan kun siellä meikäläisen labramoottori jo polski :) ...ja onneksi, koska taipparikoe on jo viikon päästä!

Veneessä Aida oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin syödä vedestä kaikki matkan varrelle osuvat kaislat...meidän 11-vuotias labbari seurasi Aidan touhuja heiman hölmistyneenä ja varmaan miettien, että mitä ihmettä tuo pentu taas touhuaa :)

Mökillä sitten harjoittelimme damin hakemista vedestä... ja hyvinhän se sujui! Passitin isäni veneeseen ja pyysin sieltä heittämään Aidalle muutaman damin...ja no problems! Aida toi damit minulle, kuin vanhahatekijä :) No, ei pidä nuolaista ennen kun tipahtaa... ensiviikolla järvestä pitäisi noutaa lokkeja, joten unohdetaan vielä tuo "vanhan tekijän"-titteli :)

Muutoin mökkireissun aikana Aida vaan nautti vapaana luonnossa olemisesta...juoksenteli edestakaisin paikasta toiseen, ui, piehtaroi nurmikolla ja kyttäsi ihmisiltä makkaraa...voi, niin tyypillistä noutajaa :)

Taipparikurssilla tapahtuu!

Aloitin Aidan kanssa noin vajaa pariviikkoa sitten taipparikurssin. Vaikean alun jälkeen meillä on lähtenyt Aidan kanssa sujumaan treenit parempaan suuntaan. Ensimmäiset kerrat taipparikurssilla meni Aidan osalta riekkumiseen ja pomppimiseen, ja omistajan osalta hermojen menettämiseen. Treenien jälkeen tuntui, että ei tästä hommasta tule lasta eikä...

Onni onnettomuudessa... Saimme Aidan kanssa tilaisuuden viime sunnuntaina päästä seuraamaan nome-toimikunnalle järjestettyä koulutusta, jossa kouluttajina olivat alan rautaiset ammattilaiset! Vaikka periaatteessa olin koulutuksessa kuunteluoppilaana niin onnistuin kuitenkin saamaan (kiitos taas Marikalle) kouluttajan katsomaan Aidan työskentelyä...siinä toivossa, että saisin hyviä neuvoja treenaamiseen! ... Ja niinhän minä sainkin!!! Kouluttaja nappasi minulta Aidan ja "teki taikansa". Aida kyllä yritti viimeiseen asti panna kampoihin, mutta kokenut kouluttaja antoi Aidalle kovemmman vastuksen...

Eli toisin sanoen, sain todella hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin! Kouluttajan mukaan Aida on koira joka haastaa kouluttajansa. Neuvojen mukaan Aidan kanssa toimiessa ei puhuta vaan komennoissa käytetään ainoastaan pilliä, mukana olossa minä en katso koiraan vaan suoraan eteenpäin... jne... koitan siis olla mahdollisimman passiivinen tilanteessa.

Vaikka moni on sanonut minulle monia kertoja, että ole määrätietoinen koirasi kanssa, ole rauhallinen jne... niin siitä huolimatta en ennen tätä koulutuskertaa ymmärtänyt mitä nämä neuvot käytännössä - ja konkreettisesti ovat. Toisin sanoen oli hienoa nähdä, kun ammattilainen näytti ne konkreettiset toimet ja apuvälineet siihen miten ongelmista päästään yli!!!

Nyt meillä on Aidan kanssa mennyt treenit huippu hyvin :) On pitkästä aikaa ollut todella mukavaa treenata yhdessä Aidan kanssa... ja toivo siitä, että taippariikoe menee läpi, on taas herännyt!

Jees, mutta nyt on pidettävä pää kylmänä, ja mentävä askel/tassu kerrallaan eteenpäin :)

Tänään kevennettiin Aidan kanssa "tiukkaa" treeni ohjelmaa ja lähdettiin ns. vappu-lenkille Tiinan ja Leevin kanssa... Tiinan kanssa naurettiin koirille vedet silmissä kun Leevi "isona poikana" yritti Aidalta viedä parin metrin pituista halkoa....roikkuen välillä kepistä ilmassa :) ...voi että!

mutta... Oikein hyvää vappua kaikille!!!

Tien päällä!

Eilen (11.4.09) suuntasimme Aidan kanssa nokat kohti Lappeenrannan koiranäyttelyä. Matkaan mukaamme saimme Tiinan ja Leevin ja perillä Lappeenrannassa meitä odotteli Anni ja Neeka...eli jengi kasassa :) Matkalla näyttelyyn Tiina ohi mennen mainitsi, että onneksi tuli otettua lämmintä päälle kun ne meidän kehät on ulkotiloissa... No, arvatkaapas olinko minä asiasta tietoinen! Omaa tyhmyyttäni en ollut lukenut näyttelykirjettä kunnolla ja näin ollen "kesäkenkiin" pukeutuneena näin jo silmieni edessä itseni hytisemässä kylmässä ulkoilmassa... Se siitä hyvästä valmistautumisesta ennen näyttelyä :)

No, paikan päällä näyttelyssä vilu ei ehtinyt mennä luihin ja ytimiin, koska ravailimme Aidan kanssa kentällä edes takaisin, harjoitellaksemme tulevia "kuvioita". Aidasta olisi kyllä ollut paljon mielenkiintoisempaa haistella muita koiria ja ihmisiä... niin, ja taisi Aida ainakin kerran liata venäläistädin housut hyppäämällä yllätyksellisesti rapaisilla tassuilla naisen kintuille... No, hyvin äkkiä me Aidan kanssa hävittiin siitä tilanteesta ravaamalla eteenpäin!

Jännitys sitten kasvoi siinä odotellessamme omaa vuoroamme esiintyä! Onneksi meillä Aidan kanssa oli tilanteessa mukana meidän oma "häsläri" Tiina, joka piti huolta Aidan viimeistelystä ja kuunteli tarkkaan ohjeita siitä milloin kehään pitää mennä... No, pientä huvitusta ihmisissä kyllä herätti se, kun Tiina hoputti minua ja Aidaa voittajaluokan urosten kanssa samaan kehään...mutta toisaalta, melkeinhän se on sama missä kehässä sitä esiinnytään :)

Lopulta sitten koitti meidän vuoro ja me marssittiin Aidan kanssa hyvin arvokkaasti kehään...mitä nyt Aida päätti vielä tehdä kuuluisan "neliraaja hyppynsä" katsojille... mutta nousipahan katsojien silmissä ainakin meidän viihdearvo :) ... Kehässä Aida kyllä osasi käyttäytyä, oli melkein kun vanha tekijä! Tuomari puolestaan ei ymmärtänyt arvostelussaan ottaa huomioon Aidan sisäistä kaunetta ja ylitsee vuotavaa intoa esiintyä... vaan antoi Aidalle tyydyttävän arvosanan...

Arvostelun mukaan Aida tarvitsee aikaa kehittyä... ja kyllähän minä vähän samaa mieltä olen! Aidan "massakuurista" huolimatta kroppa ei vielä ole ottanut sellaista muotoa mitä vaaditaan labbiksilta... mutta hitaasti ja varmasti ne muodot sieltä löytyy... ja meillähän ei tämän kasvun osalta ole mikään kiire, hiljaa hyvää tulee :) Arvostelussa vielä mainittiin, että Aidan silmät saisivat olla tummemmat, hmmm...pitkään tätä asiaa pohdittuani otin yhteyttä optikko ystävääni ja nyt on sekin asia hoidossa...ei kun vaan Aidan kanssa piilarien laittoa harjoittelemaan...he,he :)

Seuraavaksi meillä Aidan kanssa alkaa ohjelmassa taippari-kurssi ja tavoitteena sen jälkeen olisi läpäistä itse taipumuskoe! Odotan kyllä innolla tulevia treenejä, mutta sitä ennen meidän pitää Aidan kanssa treenata muutama perusasia kuntoon...kuten miten panta laitetaan kaulaan jne. Vielä ainakin minulla kummittelee pään sisällä se tilanne, jossa Aida päätti lähteä tottiskentellä juoksemaan omia reittejään...no, näitähän sattuu!!!

Pääsiäislomaa on kuitenkin vielä muutama päivä jäljellä ja tämän ajan me olemme Aidan kanssa päättäneet käyttää järkevästi... lepäilemällä!

Normipäivä!!!

Tänään taas alkoi arki ja Aidan piti selvitä kokonaiset 8 tuntia itsekseen. Hyvin oli Aida taas keksinyt yksin ollessaan tekemistä ... Nyt oli sitten puhkottu meidän viimeinen sohvatyyny! Kämppä oli täynnä kauniita höyheniä ja revittyjä kangaspaloja. Ja pisteenä i:n päällä oli viltti, jolla olin yrittänyt peittää sohvan, (ettei näitä tyyny-vahingoja syntyisi) joka oli nyt kiskottu lattialle Aidan käsittelyä varten.

No, sitten illasta lähdin Aidan kanssa treenaamaan näitä nome-juttuja! Kiitos Marikalle, saimme kerrankin harjoitella noutoa variksella, lokilla ja jäniksellä. Aida kyllä yllätti minut iloisesti hyvillä palautuksilla ja suhteellisen hyvällä maltilla! Onnistuneen treenin jälkeen Aida sai odottaa autossa sen aikaa, kun sisko-Hilma treenaa. Odottelu autossa ei ole Aidalle niitä mieluisimpia asioita....ja näin ollen (huolimatta siitä, että Aida oli kiinni autossa) Aida oli purra napsauttanut apukuskin puolelta turvavyön poikki! No, eipä ollut sekään ensimmäinen kerta :)

Loppu illan neiti onkin sitten nukkunut ... eipä kai ihme, kyllähän nyt tuolla työmäärällä pitää jo ruetakkin väsyttämään....:)

B-ginning of Aida's new blogi.

Keväinen tervehdys!

Tervetuloa katselemaan ja ihastelemaan Aidan omaa blogia. Tänne minä (Kaisa) sitten parhaani mukaan yritän päivitellä tietoja siitä mitä ollaan tehty yhdessä (tai erikseen) Aidan kanssa. Siis selvyyden vuoksi, jos joku ei vielä tiedä, Aida on kovin oma toiminen koira ja osaa myös itsenäisesti keksiä itselleen tekemistä (muun muassa kenkiä, tyynyjä, elokuvia yms. tuhoten :) Mutta tosiaan...yhdessä kun ollaan Aidan kanssa treenailemassa niin yleensä teemana on ollut toko, nome tai jälki.

Seuraava "tavoitteemme" on Lappeenrannan koiranäyttely, jonne suuntaamme 11.4.2009. Kovin suuria tavoitteita näyttelyn suhteen meillä ei vielä ole, pääasia on harjoitella näyttelytilannetta ja olemista ihmisvilinässä. Lappeenrannan näyttelyn jälkeen katseemme Aidan kanssa suuntaa kohti tulevaa taippari-koetta!!! Se on vielä vähän arvoitus, että osallistutaanko kokeeseen nyt heti alkukeväästä vai sitten syksyllä. Ongelmana lähinnä on riistan palautukseen liittyvät asiat, sekä uiminen... mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo :)

Jees, mutta eipä sitten tällä kertaa muuta! Kommentoikaa tekstiä, tai käykää muuten vaan vierailemassa blogissamme ja viihdyttämässä itseänne lukemalla minun ja Aidan välisistä toilailuista :)

Moikkis!