Eilen olin Aidan kanssa Liperin Kaatamossa noutajien taipumuskokeessa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja ilma oli suhteellisen lämmin. Lähdettin Aidan kasvattajan kanssa ajamaan jo seitsämän aikaan testipaikalle, jotta paikkaan voisi etukäteen jo hieman tutustua.
Testipaikalla jännitys sitten alkoi entisestään kasvaa. Minua rupesi sen verran paljon hermostuttamaan, että päätin ottaa Aidan autosta vasta viime hetkellä ennen sosiaalisuus-osuuden alkamista. Alku lähti käyntiin hyvin, Aida, Mauri ja Hilma tervehtivät tuomarin suht samalla innolla, sukuvika :)
Testipäivänä ensimmäisenä starttasi Aidan sisko Hilma...ja hienosti sujui. Hilman suorituksen jälkeen minä lähdin hakemaan Aidaa autosta ja jäin odottamaan vuoroamme. Odottelu tuntui ikuisuudelta ja tilannetta ei helpottanut sydämmen tiheät lyönnit.
Lopulta sitten koitti meidän vuoro. Minä liikuin kun patsas ja Aida puolestaan pomppi ja veti eteenpäin kuin....no, tiedättehän te Aidan :) Lokin nouto vedestä sujui suhteellisen hyvin. Pientä epäröintiä Aidalla oli veteen menon kanssa, mutta ymmärtäähän sen jo noiden uimakertojen vähäisyyden takia.
Hakuruutukin sujui hyvin muuten, mutta minä sitten päästin Aidan jo hakemaan riistaa ennen kun toimitsijat olivat poistuneet ruudusta. Siitä tuomari huomautti, mutta homma sai kuitenkin jatkua. Aida toi hienosti kaikki muut paitsi yhden variksen käteen. Tuomari lopetti hakuruutu työskentelyn siihen, kun Aida toi minulle hakuruudusta kauinmaisen variksen. Tämän jälkeen tuomari kertoi, että päästään seuraavaan osioon eli kaninjäljelle.
Ennen jälkeä tunnelma oli hyvä. Minäkin ajattelin, että nyt ei pitäisi enää olla mitään ongelmia kokeen suhteen. Aida on aina lähtenyt ja tuonut kanin minulle. Toisin kuitenkin kävi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähdin Aidan kanssa jälkipaikalle. Lähetin koiran ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Aida lähti intona etenemään, mutta jonkun ajan päästä palasi minun luokse. Lähetin koiran uudestaan ja sama juttu. Tuomari pyysi minua menemään eteenpäin ja lähettämään koiran taas. Tämän jälkeen Aida näytti siltä, että sillä ei ole enää aikomustakaan lähteä hakemaan jänöä, kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lähdin sitten toimitsijan kanssa hakemaan jänön ja Aida sai katsoa mihin hänen olisi tullut mennä...tuloksena....koe hylätty!
Pettymys taipumuskokeen jälkeen oli suuri. Aidaa ei voi syyttää tilanteesta vaan lähinnä mieleeni tuli se, että jälkeä ei treenattu tarpeeksi. Minä varmaan liiaksi luotin Aidan suureen intoon ja paloon riistaa kohtaan. Aidan pienelle ja nuorelle päälle aamun ensimmäinen osuus oli tarpeeksi, enää ei vaan jänö jaksanut kiinnostaa. Aida olisi jäljellä tuonut minulle vaan keppejä... ajattelin, että tuomari ei varmaankaan hyvällä katso jos Aida jänön sijasta tuo kolmemetrisen kepin minulle :)
Pidetään tässä Aidan kanssa nyt pieni tauko ja sitten ruetaan taas treenaamaan Hirvensalmen taippareihin, jotka järjestettäisiin 5.6.2009. Sinne mennään kokeilemaan taipumuksia, jos vaan työnantaja antaa minulle perjantain vapaaksi.
Nyt kuitenkin otetaan Aidan kanssa rennosti ja nollataan eilisen päivän tapahtumat ja keskitytään tulevaan. Helatorstain aikaan me lähdetään mökille, jossa on kiva harjoittella vesityöskentelyä, hakuruutua ja tietysti....jälkeä!
Oikein paljon onnea Hilmalle ja Maurille (ja muille taipparin läpäisseille)!!! Hyvää esimerkkiä oli sisarukset eilen näyttämässä siskolle :)
Testipaikalla jännitys sitten alkoi entisestään kasvaa. Minua rupesi sen verran paljon hermostuttamaan, että päätin ottaa Aidan autosta vasta viime hetkellä ennen sosiaalisuus-osuuden alkamista. Alku lähti käyntiin hyvin, Aida, Mauri ja Hilma tervehtivät tuomarin suht samalla innolla, sukuvika :)
Testipäivänä ensimmäisenä starttasi Aidan sisko Hilma...ja hienosti sujui. Hilman suorituksen jälkeen minä lähdin hakemaan Aidaa autosta ja jäin odottamaan vuoroamme. Odottelu tuntui ikuisuudelta ja tilannetta ei helpottanut sydämmen tiheät lyönnit.
Lopulta sitten koitti meidän vuoro. Minä liikuin kun patsas ja Aida puolestaan pomppi ja veti eteenpäin kuin....no, tiedättehän te Aidan :) Lokin nouto vedestä sujui suhteellisen hyvin. Pientä epäröintiä Aidalla oli veteen menon kanssa, mutta ymmärtäähän sen jo noiden uimakertojen vähäisyyden takia.
Hakuruutukin sujui hyvin muuten, mutta minä sitten päästin Aidan jo hakemaan riistaa ennen kun toimitsijat olivat poistuneet ruudusta. Siitä tuomari huomautti, mutta homma sai kuitenkin jatkua. Aida toi hienosti kaikki muut paitsi yhden variksen käteen. Tuomari lopetti hakuruutu työskentelyn siihen, kun Aida toi minulle hakuruudusta kauinmaisen variksen. Tämän jälkeen tuomari kertoi, että päästään seuraavaan osioon eli kaninjäljelle.
Ennen jälkeä tunnelma oli hyvä. Minäkin ajattelin, että nyt ei pitäisi enää olla mitään ongelmia kokeen suhteen. Aida on aina lähtenyt ja tuonut kanin minulle. Toisin kuitenkin kävi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähdin Aidan kanssa jälkipaikalle. Lähetin koiran ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Aida lähti intona etenemään, mutta jonkun ajan päästä palasi minun luokse. Lähetin koiran uudestaan ja sama juttu. Tuomari pyysi minua menemään eteenpäin ja lähettämään koiran taas. Tämän jälkeen Aida näytti siltä, että sillä ei ole enää aikomustakaan lähteä hakemaan jänöä, kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lähdin sitten toimitsijan kanssa hakemaan jänön ja Aida sai katsoa mihin hänen olisi tullut mennä...tuloksena....koe hylätty!
Pettymys taipumuskokeen jälkeen oli suuri. Aidaa ei voi syyttää tilanteesta vaan lähinnä mieleeni tuli se, että jälkeä ei treenattu tarpeeksi. Minä varmaan liiaksi luotin Aidan suureen intoon ja paloon riistaa kohtaan. Aidan pienelle ja nuorelle päälle aamun ensimmäinen osuus oli tarpeeksi, enää ei vaan jänö jaksanut kiinnostaa. Aida olisi jäljellä tuonut minulle vaan keppejä... ajattelin, että tuomari ei varmaankaan hyvällä katso jos Aida jänön sijasta tuo kolmemetrisen kepin minulle :)
Pidetään tässä Aidan kanssa nyt pieni tauko ja sitten ruetaan taas treenaamaan Hirvensalmen taippareihin, jotka järjestettäisiin 5.6.2009. Sinne mennään kokeilemaan taipumuksia, jos vaan työnantaja antaa minulle perjantain vapaaksi.
Nyt kuitenkin otetaan Aidan kanssa rennosti ja nollataan eilisen päivän tapahtumat ja keskitytään tulevaan. Helatorstain aikaan me lähdetään mökille, jossa on kiva harjoittella vesityöskentelyä, hakuruutua ja tietysti....jälkeä!
Oikein paljon onnea Hilmalle ja Maurille (ja muille taipparin läpäisseille)!!! Hyvää esimerkkiä oli sisarukset eilen näyttämässä siskolle :)
Siitä se lähtee, pikkuhiljaa! :) Mutta aatteleppa jos ois kaikki sujunu ihan huipusti. Mitäs sitä sit ois reenailtu jos koira ois jo ihan täydellinen! ;D
VastaaPoistaHyvä yritys, huonomminkin olisi voinut mennä! Onneksi taippareissa ei ole mitään rajoitusta läpäisy-yritysten suhteen.. Voi olla, että myökin saadaan yrittää muutaman kerran, jahka nyt edes treenaamaan päästäis.. ;)Tsemppiä Hirvensalmelle!!
VastaaPoista