Tokoilua...

No niin, olisikohan aika päivitellä kuulumisia...

Viikot vierii nopeasti eteenpäin ja kaikkea on sattunut ja tapahtunut!

Aidan kanssa kävin viime viikonloppuna Ilomantsissa lintumetsällä... Tyypilliseen tuuriimme emme saaneet taaskaan yhtään lintua alas, mutta toisaalta mitäs sitten! Onhan siinä jo oma tunnelmansa kun saa aamulla hiljaisessa luonnossa (ottamatta huomioon Aidan piippailua :) juoda kuumaa kahvia termarista sekä nauttia hetkestä!

Aidasta kyllä passissa oleminen on maailman tylsintä puuhaa... Aidan tyyliin kun sopisi paremmin jatkuva liikkeessä oleminen ja action-meininki.... mutta toisaalta on hyvä, että metsässä sitä malttia tulee harjoiteltua ihan itsestään ja Aidankin olisi ihan hyvä oppia se, että aina ei tarvitse olla liikkeessä (vaikka se niin kivaa onkin :) !!!

Nyt olen aloittanut Aidan kanssa taas tokotreenailun. Pitkän tauon jälkeen tokoilu tuntuu mukavalta puuhalta ja hienoa on ollut huomata se, kuinka Aida on oppinut hilllitsemään itseään. Viime kerralla uskalsin jo pitää Aidaa pienissä pätkissä kentällä irti (esim. kun harjoiteltiin liikkeestä maahan menoa tai esteen yli hyppäämistä) . Oli mukava huomata se, ettei Aidalla ollut suurempia intressejä lähteä lähellä olevien koirien luokse vaan pystyi häiriöistä huolimatta keskittymään tekemiseen!

Tavoitteena olisikin mennä Aidan kanssa tokokokeisiin tämän vuoden aikana, jos vaan saadaan homma toimimaan. Työ intoahan Aidasta löytyy, se ei ole ongelma, mutta minun jännittäminen ja hermoileminen ennen koetta onkin sitten eri juttu. Mutta aika näyttää mihin rahkeet riittää...

PS. Aidan puolesta pahoittelut Hilkalle sukkien menetyksestä (eli sukkien, jotka Aida oli repinyt yökylä vieraaltamme) ... Meillä kotona kaikki lattialle jätetty ylimääräinen tavara on vapaata riistaa, jollei valvovat silmät ole paikalla :)

EIC - geenitesti

Perjantaina 21.8.2009 sain kuulla huonoja uutisia Aidan EIC - geenitestituloksesta. Posti oli tuonut meille kotiin kirjeen, jossa kerrottiin englanniksi testin tuloksista. Minä yritin pikalukea tuloksia ja jo siinä vaiheessa tajusin, ettei Aida täysin puhtain paperein testistä selvinnyt. Soitin heti Aidan kasvattajalle Marikalle ja kysyin oliko hänellä tietoa tuloksista. Marika ilmoitti, että oli ollut yhteydessä testin tehneeseen lääkäriin....ja, että Aidan tulos ilmoitti Aidan olevan sairas!

Toisin sanoen Aidalla on EIC (exercise induced collapse) , joka tarkoittaa rasituksen sietokyvyn alenemista ja lyyhistymistä. Testitulos osoitti myös luonnollisesti sen, ettei Aidaa voi käyttää jalostustarkoitukseen. Pettymys puhelun jälkeen oli suuri ja kyyneleet alkoivat valua silmistä...

Alku shokin jälkeen aloin selvittää sitä, miten yleisiä sairauteen liittyvät kohtaukset ovat. Onni onnettomuudessa on se, ettei Aida ole vielä eläessään saanut kyseisestä kohtausta, jossa koiran peräpää halvautuu väliaikaisesti. Helsingissä eläinsairaalan neurologi oli ollut sitä mieltä (kun Aidan kasvattaja oli soittanut ja kysellyt taudista), että Aidan kanssa harrastamista voi jatkaa normaalisti, koska se ei ole vielä saanut kohtausta. Toisin sanoen, jos kyseinen kohtaus tulisi Aidalle harrastamista tulisi miettiä uudestaan...

Tiedon etsinnän ja Aidan kasvattajan kanssa vietettyjen lukuisien puhelujen jälkeen aloin pikku hiljaa ymmärtää minkälaisesta sairaudesta on kysymys. Ilmeisesti kyseiset kohtaukset, joita koira voi saada, ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Lisäksi voi olla mahdollista, ettei koira koko elämänsä aikana tule saamaan yhtään kohtausta..

Joka tapauksessa, harrastaminen Aidan kanssa ei lopu tähän, koska se ei ole sairauden osalta vielä osoittanut mitään oireita. Kuulemma stressi ja kova fyysinen rasittuminen voi edes auttaa kohtauksen syntymistä....ja te, jotka tunnette Aidan tiedätte, että se on ollut sekä kovalla fyysisellä rasituksella että sellaisissa harjoitustilanteissa joissa se on ns. joutunut kovalle "henkiselle rasitukselle"...kuuma koira (hot dog) kun kerran on!!!!

Lääkärin mukaan esteitä Aidan kanssa harrastamiselle ei ole niin pitkään, kun se ei sairauteen liittyen saa kohtausta. Nyt siis vaan toivomaan, ettei meidän kohdalle tällaista tilannetta/kohtausta koskaan tulisi...Hyvä asia testin osalta oli se, että nyt ainakin tietää, että tällainen kohtaus on mahdollinen. Se tietysti harmittaa kovasti, ettei koskaan voi nähdä Aidan synnyttävän "pikku-Aidoja", mutta pääasia on että Aida on hengissä ja ettei se ole oireillut millään tavoin!

Tänään lähdetään Aidan kanssa ensimmäistä kertaa lintumetsälle Liperiin. Toivotaan, että neiti saisi edes muutaman noudon... mutta pääasiassa on fiilistely ja se, että Aida saa vapaana ja onnelisena juoksennella metsällä...autuaan tietämättömänä koko sairautensa olemassa olosta :)

Joensuun kansallinen koiranäyttely 15.8.2009

Eilen käytiin Aidan kanssa kokeilemassa pitkästä aikaa näyttely menestystä täällä Joensuussa. Syötin Aidaa viikkoa ennen näyttelyä hieman enemmän, että neiti saisi luittensa ympärille vähän massaa... ja kannattihan se! Aida sai käyttöluokasta EH:n eli erittäin hyvän ja sijoittui käyttöluokkaisissa nartuissa neljänneksi (yhteensä neljästä nartusta :)

Hyvän tuloksen lisäksi oli kiva huomata kuinka Aida on jo pikkuisen "aikuistunut" eli se ei ollut ryntäilemässä eikä pomppimassa muiden koirien perään jatkuvasti. Neiti jopa osasi nätisti odottaa omassa häkissään ennen h-hetken alkamista, eikä sillä tuntunut olevan mikään kiire minnekkään (niin kun yleensä). Näyttelykehässä Aida osasi myös olla tolkusti...mennä tepsuttelu leppoisasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ilman ylimääräistä hössötystä.

Osa syy Aidan hyvään ja hallittuun käytökseen on varmasti myös se, että viimeisten viikkojen aikana olen ottanut nometreeneissä tiukan linjan koiran hallittavuuden suhteen. Turhat löpinät ja höpinät Aidalle olen pyrkinyt jättämään pois...käskyt pyrin antamaan pillillä ja palkkaan Aidaa hyvästä suorituksesta herkuilla, mutta sanalliset kommentit olen pyrkinyt jättämään pois. Treeni paikalle Aidan kanssa mennään hihna kaulassa ja niin, että Aida ei saa edistää yhtään...Paikallaan olossa olen pitänut Aidan hihnassa, jotta se ei pääse hillumaan luvatta yhtään kertaa treenin aikana!

Tällainen tyyli on tuottanut meille tulosta jo lyhyellä ajalla ... Aida nimittäin kuumuu edelleen niin herkästi ja pienistä asioista, että on turha vielä haaveilla esim. kokeisiin menosta. Mielummin yritän rakentaa Aidan kanssa hyvän ja toimivan yhteistyön ajan kanssa ja vien sen sitten "valmiina" ekaan starttiin!

Lopuksi vielä onnittelut Hilmalle ja Marikalle ERI3:sta ja Minnalle ja Neelalle kultsujen käyttöluokkaisten narttujen ERI2:sta...ja onnittelut myös muille tutuille hyvistä tuloksista (joita en nyt tässä muista :) !!!!

Labradori Derby & Mestaruus

Viime viikonloppu eli 1-2.8.2009 vierähti Polvijärven Huhmarissa Labradorinnoutajien Derby- & Mestaruuskilpailuissa. Tuomarit kyseiseen kilpailuun lennätettiin Englannista asti ja minun tehtäväni oli toimia yhden tuomarin tulkkina kilpailussa.

Lauantai aamu alkoi hieman hektisissä merkeissä... Emme tienneet toimitsijoiden kanssa vielä aamullakaan sitä, missä meidän pitäisi olla ja kenen kanssa! Hieman lisäbuustia antoi ilmoittautumisten vastaanottaminen, jossa meillä meni heti kättelyssä listat sekaisin... No, näitähän sattuu!

Lopulta sitten sain tietää sen rastipaikan, jossa minun tulisi olla. Hieman tuli kiire ennättää paikalle ennen kilpailijoita... Paikalla olikin jo muut toimitsijat (Pete ja Ilkka) ja sitten tuomarimme Mr Richard Hinks. Richard selitti meille kokeen kulun ja sitten olikin jo aika aloittaa...

Suurin osa kilpailijoista osasi puhua tuomarin kanssa englantia, joten minä sain nauttia aitiopaikalta kilpailun kulkua... Kilpailijoiden väliin jäi päivän loppuvaiheessa useiden minuuttien taukoja, joten ehdin näissä väleissä jututtaa tuomaria ja kysellä hieman treenivinkkejä :) Sain jopa kutsun Englantiin asti seuraamaan heidän treenejään, sekä katsomaan syksyn lopulla pidettäviä paikallisia kilpailuja! No, ehkä nyt tämän vuoden osalta Englantiin lähtö jää...mutta ehkä sitten tulevaisuudessa!?!

Illalla menimme kaikki nauttimaan Huhmarin ravintolaan juhlalounasta ja maistelemaan virvokkeita. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa...olihan meitä kuitenkin viihdyttämässä paikallinen orkesteri solistinaan itse Maija Muikku... Muutaman "rokki"-biisin jälkeen tuntui, että on syytä lähteä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä vielä jaksaa tulkkailla.

Aamulla kokoonnuimme lähes samalla porukalla rastipaikalle. Ilma ei ollut meille yhtä suotuisa, kuin lauantaina, vaan vettä satoi tasaiseen tahtiin... Finaali karsinnoissa ei pitkään onneksi mennyt ja muutaman tunnin päästä pääsimme katsomosta seuraamaan finaalikoirien suorituksia.

Viikonlopusta täytyy sanoa yhteenvetona, että oli kyllä antoisa kokemus. Oppia ja treenivinkkejä sain monelta eri taholta ja lisäksi sain nähdä sen tason, johon minun tulisi Aidan kanssa pyrkiä...

WT - rastikoulutuspäivä

Tänään olin Aidan kanssa Selkiellä WT - rastikoulutuksessa. Sateisesta päivästä huolimatta tunnelma koulutuksessa oli korkealla... Ennen rastiosuuksien aloitusta minulla oli jo perhosia mahan pohjassa, sillä tarkoituksena oli suorittaa rastit kokeenomaisesti.

Ensimmäiseksi jokaisen koiran tuli noutaa ykkösmarkkeeraus. Meillä meni Aidan kanssa kyseinen osuus vähän "kiville" sillä Aida lähti omia aikoja noutoon ja avustajalle tuli todellinen kiire ylösottaa dami ennen Aidaa... kiitos vaan Taijalle :)

Seuraavana rastina oli hakuruutu josta koiran piti noutaa kaksi damia. Itse noudoissa ei Aidalla sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta mukana kulkeminen "koepaikalle" tuotti hieman työtä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin Aida kulki mukana (eli siis ei tarvinnut kun kerran komentaa sivulle ja kehottaa kulkemaan mukana :) ... meille siis hyvä suoritus!

Viimeisenä rastina oli parityöskentely, jossa toisen koiran tehtävänä oli muistaa ykkösmarkkeeraus sen aikaa kun toinen koira käy linjasta oman damin. Toisen koiran palautettua linjasta dami, toinen koira sai hakea markkeerauksen. No, minä pidin kyllä Aidan kytkettynä sen jälkeen kun se oli oman osuutensa suorittanut. Sen verran kävi neito taas kuumana, että paikallaan olo noinkin kovassa häiriössä olisi ollut suorastaan mahdottomuus.

Näiden suoritteiden jälkeen ryhmä sai seurata avoimen- ja voittajaluokan koirien työskentelyä.

Koulutuksen jälkeen jäi taas se tulen palava into päästä treenaamaan. Oli kiva huomata se kuinka Aidan kanssa ollaan jo pikkuisen päästy eteenpäin (jos vaikka miettii kolmea kuukautta taaksepäin...:) Toisaalta, koulutuksessa taas muisti myös senkin kuinka paljon meidän molempien (eli minun ja Aidan) tulee vielä oppia tästä lajista (eli nomesta ja wt:stä)...mutta aikaahan tässä on ja kiire ei oo mihinkään (paitsi Liperin kokeisiin, apua :)

Kokeita ennen (jos nyt niihin edes mennään) on vielä luvassa Joensuun koiranäyttely. Hieman jännittää jo se, mitäkähän tuleman pitää... :)

Yllä muutama kuva mökkireissulta!

Treeniä, treeniä, treeniä...

Ensiksi, Onnea vielä kerran Marikalle ja Hilmalle ALO 3 tuloksesta, Anskulle ja Maurille ALO 1 tuloksesta sekä Tainalle ja Erkille VOI 3 tuloksesta... siitä se lähtee :)

Itse olin kyseisissä Liperissä järjestetyissä nome - kokeissa voittajaluokan sihteerinä. Oli kyllä hienoa seurata ihan lähi etäisyydeltä vuottajaluokan koirien toimintaa. Oli hienoa katsoa mm. sitä, kuinka jotkut ohjaajat olivat pystyneet saavuttamaan koiransa kanssa sellaisen yhteistyötaidon joka näkyi "kilometrien päähän"... eli tarkoitan, että ohjaaja pystyi luottamaan koiraansa ja koira pystyi luottamaan ohjaajaansa, eikä kyseenalaistanut annettuja käskyjä. Tavoitteena tietysti on että saavuttaisin Aidan kanssa joskus tulevaisuudessa samanlaisen yhteistyö- ja ymmärryskyvyn... mutta tietysti siihen tarvitaan vielä monia treenikertoja sekä aikaa :)

Siitä tulikin mieleeni, että nyt täytyy kyllä tosissaan alkaa neidin kanssa treenata jos meinataan syksystä kisoissa startata...Erityisesti Aidan kanssa pitäisi treenata mukana kulkemista ja tietenkin paikallaanoloa!!! Mutta onneksi ainakin ohjaajalla riittää intoa, sillä edellä mainitsemieni nome - kokeiden jälkeen tuli tulen palava into päästä Aidan kanssa harjoittelemaan nome-juttuja...

Treenaamisen lisäksi Mika aloitti siedättämään Aidaa pari päivää sitten telttamajoitukseen :) Syksystä on tavoitteena käydä koko porukalla pari pientä retkeilyreissua ja näin ollen Aidankin pitää tottua telttamajoitukseen...niin ja siihen, että teltassa ei mm. leikitä, raavita, riehuta jne. :) Ohessa muutama kuva mainitsemastani siedätyksestä....

Niin ja...OIKEIN hyvää jussia kaikille :)

Hirvensalmella seikkailemassa...

Ensimmäiseksi...jee, taipparit meni läpi :)

Eli tosiaan, oltiin eilen Aidan ja Mikan kanssa Hirvensalmella Mikkelin nuuskujen järjestämässä taipparikokeessa ja läpihän se koe tällä kertaa meni. Minä vannotin ennen koetta, että otan kokeen rennosti enkä jännitä yhtään...hyvä asenne muuten, mutta eihän se toiminut! Minua jännitti koetilanteessa puolet enemmän kuin viime kerralla.

Me oltiin Aidan kanssa ensimmäisinä starttaamassa... Aida vaistosi jo heti kokeen alussa, että nyt tehdään jotain kivaa sillä minulla oli todellinen työ pitää neiti hallinnassa. Koepaikalla Aida lähti heti uimaan vaikka veteen ei oltu vielä mitään heitetty...onneksi kuitenkin käskystä Aida palasi viereeni ja koe voitiin oikeasti aloittaa!

Vesi työskentely meni Aidalla todella hyvin, intoa riitti. Myöskin hakuruutu sujui mainiosti ja taisi muutama palautus tulla ihan käteen saakka :)

Pitkän odottelun jälkeen oli sitten sen jäljen vuoro... Aida lähti jäljelle hyvin, mutta minun epäilykseni jäljen onnistumisesta heräsi siinä vaiheessa, kun Aida lähti haistelemaan jälkeä ihan super tarkasti. Aina harjoituksissa neiti on kaahaillut satalasissa edestakasin jälkeä pitkin...mutta nyt neiti lähti liikkeelle rauhallisesti ja varovasti! Minulla sydän pamppaili ja tilannetta ei helpottanut ikuisuudelta tuntuvat sekunnit kun koira hävisi kukkulan taakse...Voi mikä helpotus oli, kun tuomarin sanoi rauhallisesti, että tuoltahan tuo koira juoksee jänis suussa :)

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen

2. Uimahalu: Innokas

3. Hakuinto: Innokas koko ajan

4. Noutohalu: Nopeat oma-aloitteiset ylös nostot

5. Nouto-ote: Syvä pehmeä

6. Palauttaminen: Enimmäkseen ohjaajalle

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Riittävä

9. Yhteistyö : Riittävä

10. Yleisvaikutelma: Työskentelyn haluinen hyvän riistakäsittelyn omaava koira.

Tästä on hyvä jatkaa...;)

Yllä muutama kuva kokeen kulusta...