WT - rastikoulutuspäivä

Tänään olin Aidan kanssa Selkiellä WT - rastikoulutuksessa. Sateisesta päivästä huolimatta tunnelma koulutuksessa oli korkealla... Ennen rastiosuuksien aloitusta minulla oli jo perhosia mahan pohjassa, sillä tarkoituksena oli suorittaa rastit kokeenomaisesti.

Ensimmäiseksi jokaisen koiran tuli noutaa ykkösmarkkeeraus. Meillä meni Aidan kanssa kyseinen osuus vähän "kiville" sillä Aida lähti omia aikoja noutoon ja avustajalle tuli todellinen kiire ylösottaa dami ennen Aidaa... kiitos vaan Taijalle :)

Seuraavana rastina oli hakuruutu josta koiran piti noutaa kaksi damia. Itse noudoissa ei Aidalla sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta mukana kulkeminen "koepaikalle" tuotti hieman työtä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin Aida kulki mukana (eli siis ei tarvinnut kun kerran komentaa sivulle ja kehottaa kulkemaan mukana :) ... meille siis hyvä suoritus!

Viimeisenä rastina oli parityöskentely, jossa toisen koiran tehtävänä oli muistaa ykkösmarkkeeraus sen aikaa kun toinen koira käy linjasta oman damin. Toisen koiran palautettua linjasta dami, toinen koira sai hakea markkeerauksen. No, minä pidin kyllä Aidan kytkettynä sen jälkeen kun se oli oman osuutensa suorittanut. Sen verran kävi neito taas kuumana, että paikallaan olo noinkin kovassa häiriössä olisi ollut suorastaan mahdottomuus.

Näiden suoritteiden jälkeen ryhmä sai seurata avoimen- ja voittajaluokan koirien työskentelyä.

Koulutuksen jälkeen jäi taas se tulen palava into päästä treenaamaan. Oli kiva huomata se kuinka Aidan kanssa ollaan jo pikkuisen päästy eteenpäin (jos vaikka miettii kolmea kuukautta taaksepäin...:) Toisaalta, koulutuksessa taas muisti myös senkin kuinka paljon meidän molempien (eli minun ja Aidan) tulee vielä oppia tästä lajista (eli nomesta ja wt:stä)...mutta aikaahan tässä on ja kiire ei oo mihinkään (paitsi Liperin kokeisiin, apua :)

Kokeita ennen (jos nyt niihin edes mennään) on vielä luvassa Joensuun koiranäyttely. Hieman jännittää jo se, mitäkähän tuleman pitää... :)

Yllä muutama kuva mökkireissulta!

Treeniä, treeniä, treeniä...

Ensiksi, Onnea vielä kerran Marikalle ja Hilmalle ALO 3 tuloksesta, Anskulle ja Maurille ALO 1 tuloksesta sekä Tainalle ja Erkille VOI 3 tuloksesta... siitä se lähtee :)

Itse olin kyseisissä Liperissä järjestetyissä nome - kokeissa voittajaluokan sihteerinä. Oli kyllä hienoa seurata ihan lähi etäisyydeltä vuottajaluokan koirien toimintaa. Oli hienoa katsoa mm. sitä, kuinka jotkut ohjaajat olivat pystyneet saavuttamaan koiransa kanssa sellaisen yhteistyötaidon joka näkyi "kilometrien päähän"... eli tarkoitan, että ohjaaja pystyi luottamaan koiraansa ja koira pystyi luottamaan ohjaajaansa, eikä kyseenalaistanut annettuja käskyjä. Tavoitteena tietysti on että saavuttaisin Aidan kanssa joskus tulevaisuudessa samanlaisen yhteistyö- ja ymmärryskyvyn... mutta tietysti siihen tarvitaan vielä monia treenikertoja sekä aikaa :)

Siitä tulikin mieleeni, että nyt täytyy kyllä tosissaan alkaa neidin kanssa treenata jos meinataan syksystä kisoissa startata...Erityisesti Aidan kanssa pitäisi treenata mukana kulkemista ja tietenkin paikallaanoloa!!! Mutta onneksi ainakin ohjaajalla riittää intoa, sillä edellä mainitsemieni nome - kokeiden jälkeen tuli tulen palava into päästä Aidan kanssa harjoittelemaan nome-juttuja...

Treenaamisen lisäksi Mika aloitti siedättämään Aidaa pari päivää sitten telttamajoitukseen :) Syksystä on tavoitteena käydä koko porukalla pari pientä retkeilyreissua ja näin ollen Aidankin pitää tottua telttamajoitukseen...niin ja siihen, että teltassa ei mm. leikitä, raavita, riehuta jne. :) Ohessa muutama kuva mainitsemastani siedätyksestä....

Niin ja...OIKEIN hyvää jussia kaikille :)

Hirvensalmella seikkailemassa...

Ensimmäiseksi...jee, taipparit meni läpi :)

Eli tosiaan, oltiin eilen Aidan ja Mikan kanssa Hirvensalmella Mikkelin nuuskujen järjestämässä taipparikokeessa ja läpihän se koe tällä kertaa meni. Minä vannotin ennen koetta, että otan kokeen rennosti enkä jännitä yhtään...hyvä asenne muuten, mutta eihän se toiminut! Minua jännitti koetilanteessa puolet enemmän kuin viime kerralla.

Me oltiin Aidan kanssa ensimmäisinä starttaamassa... Aida vaistosi jo heti kokeen alussa, että nyt tehdään jotain kivaa sillä minulla oli todellinen työ pitää neiti hallinnassa. Koepaikalla Aida lähti heti uimaan vaikka veteen ei oltu vielä mitään heitetty...onneksi kuitenkin käskystä Aida palasi viereeni ja koe voitiin oikeasti aloittaa!

Vesi työskentely meni Aidalla todella hyvin, intoa riitti. Myöskin hakuruutu sujui mainiosti ja taisi muutama palautus tulla ihan käteen saakka :)

Pitkän odottelun jälkeen oli sitten sen jäljen vuoro... Aida lähti jäljelle hyvin, mutta minun epäilykseni jäljen onnistumisesta heräsi siinä vaiheessa, kun Aida lähti haistelemaan jälkeä ihan super tarkasti. Aina harjoituksissa neiti on kaahaillut satalasissa edestakasin jälkeä pitkin...mutta nyt neiti lähti liikkeelle rauhallisesti ja varovasti! Minulla sydän pamppaili ja tilannetta ei helpottanut ikuisuudelta tuntuvat sekunnit kun koira hävisi kukkulan taakse...Voi mikä helpotus oli, kun tuomarin sanoi rauhallisesti, että tuoltahan tuo koira juoksee jänis suussa :)

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen

2. Uimahalu: Innokas

3. Hakuinto: Innokas koko ajan

4. Noutohalu: Nopeat oma-aloitteiset ylös nostot

5. Nouto-ote: Syvä pehmeä

6. Palauttaminen: Enimmäkseen ohjaajalle

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Riittävä

9. Yhteistyö : Riittävä

10. Yleisvaikutelma: Työskentelyn haluinen hyvän riistakäsittelyn omaava koira.

Tästä on hyvä jatkaa...;)

Yllä muutama kuva kokeen kulusta...

Vain jälki jäi!

Eilen olin Aidan kanssa Liperin Kaatamossa noutajien taipumuskokeessa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja ilma oli suhteellisen lämmin. Lähdettin Aidan kasvattajan kanssa ajamaan jo seitsämän aikaan testipaikalle, jotta paikkaan voisi etukäteen jo hieman tutustua.

Testipaikalla jännitys sitten alkoi entisestään kasvaa. Minua rupesi sen verran paljon hermostuttamaan, että päätin ottaa Aidan autosta vasta viime hetkellä ennen sosiaalisuus-osuuden alkamista. Alku lähti käyntiin hyvin, Aida, Mauri ja Hilma tervehtivät tuomarin suht samalla innolla, sukuvika :)

Testipäivänä ensimmäisenä starttasi Aidan sisko Hilma...ja hienosti sujui. Hilman suorituksen jälkeen minä lähdin hakemaan Aidaa autosta ja jäin odottamaan vuoroamme. Odottelu tuntui ikuisuudelta ja tilannetta ei helpottanut sydämmen tiheät lyönnit.

Lopulta sitten koitti meidän vuoro. Minä liikuin kun patsas ja Aida puolestaan pomppi ja veti eteenpäin kuin....no, tiedättehän te Aidan :) Lokin nouto vedestä sujui suhteellisen hyvin. Pientä epäröintiä Aidalla oli veteen menon kanssa, mutta ymmärtäähän sen jo noiden uimakertojen vähäisyyden takia.

Hakuruutukin sujui hyvin muuten, mutta minä sitten päästin Aidan jo hakemaan riistaa ennen kun toimitsijat olivat poistuneet ruudusta. Siitä tuomari huomautti, mutta homma sai kuitenkin jatkua. Aida toi hienosti kaikki muut paitsi yhden variksen käteen. Tuomari lopetti hakuruutu työskentelyn siihen, kun Aida toi minulle hakuruudusta kauinmaisen variksen. Tämän jälkeen tuomari kertoi, että päästään seuraavaan osioon eli kaninjäljelle.

Ennen jälkeä tunnelma oli hyvä. Minäkin ajattelin, että nyt ei pitäisi enää olla mitään ongelmia kokeen suhteen. Aida on aina lähtenyt ja tuonut kanin minulle. Toisin kuitenkin kävi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähdin Aidan kanssa jälkipaikalle. Lähetin koiran ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Aida lähti intona etenemään, mutta jonkun ajan päästä palasi minun luokse. Lähetin koiran uudestaan ja sama juttu. Tuomari pyysi minua menemään eteenpäin ja lähettämään koiran taas. Tämän jälkeen Aida näytti siltä, että sillä ei ole enää aikomustakaan lähteä hakemaan jänöä, kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lähdin sitten toimitsijan kanssa hakemaan jänön ja Aida sai katsoa mihin hänen olisi tullut mennä...tuloksena....koe hylätty!

Pettymys taipumuskokeen jälkeen oli suuri. Aidaa ei voi syyttää tilanteesta vaan lähinnä mieleeni tuli se, että jälkeä ei treenattu tarpeeksi. Minä varmaan liiaksi luotin Aidan suureen intoon ja paloon riistaa kohtaan. Aidan pienelle ja nuorelle päälle aamun ensimmäinen osuus oli tarpeeksi, enää ei vaan jänö jaksanut kiinnostaa. Aida olisi jäljellä tuonut minulle vaan keppejä... ajattelin, että tuomari ei varmaankaan hyvällä katso jos Aida jänön sijasta tuo kolmemetrisen kepin minulle :)

Pidetään tässä Aidan kanssa nyt pieni tauko ja sitten ruetaan taas treenaamaan Hirvensalmen taippareihin, jotka järjestettäisiin 5.6.2009. Sinne mennään kokeilemaan taipumuksia, jos vaan työnantaja antaa minulle perjantain vapaaksi.

Nyt kuitenkin otetaan Aidan kanssa rennosti ja nollataan eilisen päivän tapahtumat ja keskitytään tulevaan. Helatorstain aikaan me lähdetään mökille, jossa on kiva harjoittella vesityöskentelyä, hakuruutua ja tietysti....jälkeä!

Oikein paljon onnea Hilmalle ja Maurille (ja muille taipparin läpäisseille)!!! Hyvää esimerkkiä oli sisarukset eilen näyttämässä siskolle :)

Uimamaisteri!!!

Eilen kävin Aidan kanssa lääkärillä tarkastuttamassa Aidan silmät. Aida ei edelleenkään viihdy eläinlääkärissä kovin hyvin, vaikka henkilökunta on yrittänyt silitellä ja rauhoitella Aidaa niissä väleissä kun ehtivät... Aidan mielestä eläinlääkäri ei voi vain pyyteettömästi antaa herkkuja, vaan toiminnon takaa löytyy yleensä aina jokin vaatimus...niin, ja näinhän asia yleensä onkin. Silmätutkimus sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja tuloksena oli, että silmät ovat terveet!

Eläinlääkäristä selvittyämme suuntasimme nokat kohti Laikanlahden kesämökkiä, tarkoituksena opetella uintia (tai siis Aidan tarkoituksena :). Venerantaan saapuessamme ja päästäessäni koirat ulos farmarin takaboksista, Aida säntäsi suoraan kohti vettä... ja eikä aikaakaan kun siellä meikäläisen labramoottori jo polski :) ...ja onneksi, koska taipparikoe on jo viikon päästä!

Veneessä Aida oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin syödä vedestä kaikki matkan varrelle osuvat kaislat...meidän 11-vuotias labbari seurasi Aidan touhuja heiman hölmistyneenä ja varmaan miettien, että mitä ihmettä tuo pentu taas touhuaa :)

Mökillä sitten harjoittelimme damin hakemista vedestä... ja hyvinhän se sujui! Passitin isäni veneeseen ja pyysin sieltä heittämään Aidalle muutaman damin...ja no problems! Aida toi damit minulle, kuin vanhahatekijä :) No, ei pidä nuolaista ennen kun tipahtaa... ensiviikolla järvestä pitäisi noutaa lokkeja, joten unohdetaan vielä tuo "vanhan tekijän"-titteli :)

Muutoin mökkireissun aikana Aida vaan nautti vapaana luonnossa olemisesta...juoksenteli edestakaisin paikasta toiseen, ui, piehtaroi nurmikolla ja kyttäsi ihmisiltä makkaraa...voi, niin tyypillistä noutajaa :)

Taipparikurssilla tapahtuu!

Aloitin Aidan kanssa noin vajaa pariviikkoa sitten taipparikurssin. Vaikean alun jälkeen meillä on lähtenyt Aidan kanssa sujumaan treenit parempaan suuntaan. Ensimmäiset kerrat taipparikurssilla meni Aidan osalta riekkumiseen ja pomppimiseen, ja omistajan osalta hermojen menettämiseen. Treenien jälkeen tuntui, että ei tästä hommasta tule lasta eikä...

Onni onnettomuudessa... Saimme Aidan kanssa tilaisuuden viime sunnuntaina päästä seuraamaan nome-toimikunnalle järjestettyä koulutusta, jossa kouluttajina olivat alan rautaiset ammattilaiset! Vaikka periaatteessa olin koulutuksessa kuunteluoppilaana niin onnistuin kuitenkin saamaan (kiitos taas Marikalle) kouluttajan katsomaan Aidan työskentelyä...siinä toivossa, että saisin hyviä neuvoja treenaamiseen! ... Ja niinhän minä sainkin!!! Kouluttaja nappasi minulta Aidan ja "teki taikansa". Aida kyllä yritti viimeiseen asti panna kampoihin, mutta kokenut kouluttaja antoi Aidalle kovemmman vastuksen...

Eli toisin sanoen, sain todella hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin! Kouluttajan mukaan Aida on koira joka haastaa kouluttajansa. Neuvojen mukaan Aidan kanssa toimiessa ei puhuta vaan komennoissa käytetään ainoastaan pilliä, mukana olossa minä en katso koiraan vaan suoraan eteenpäin... jne... koitan siis olla mahdollisimman passiivinen tilanteessa.

Vaikka moni on sanonut minulle monia kertoja, että ole määrätietoinen koirasi kanssa, ole rauhallinen jne... niin siitä huolimatta en ennen tätä koulutuskertaa ymmärtänyt mitä nämä neuvot käytännössä - ja konkreettisesti ovat. Toisin sanoen oli hienoa nähdä, kun ammattilainen näytti ne konkreettiset toimet ja apuvälineet siihen miten ongelmista päästään yli!!!

Nyt meillä on Aidan kanssa mennyt treenit huippu hyvin :) On pitkästä aikaa ollut todella mukavaa treenata yhdessä Aidan kanssa... ja toivo siitä, että taippariikoe menee läpi, on taas herännyt!

Jees, mutta nyt on pidettävä pää kylmänä, ja mentävä askel/tassu kerrallaan eteenpäin :)

Tänään kevennettiin Aidan kanssa "tiukkaa" treeni ohjelmaa ja lähdettiin ns. vappu-lenkille Tiinan ja Leevin kanssa... Tiinan kanssa naurettiin koirille vedet silmissä kun Leevi "isona poikana" yritti Aidalta viedä parin metrin pituista halkoa....roikkuen välillä kepistä ilmassa :) ...voi että!

mutta... Oikein hyvää vappua kaikille!!!

Tien päällä!

Eilen (11.4.09) suuntasimme Aidan kanssa nokat kohti Lappeenrannan koiranäyttelyä. Matkaan mukaamme saimme Tiinan ja Leevin ja perillä Lappeenrannassa meitä odotteli Anni ja Neeka...eli jengi kasassa :) Matkalla näyttelyyn Tiina ohi mennen mainitsi, että onneksi tuli otettua lämmintä päälle kun ne meidän kehät on ulkotiloissa... No, arvatkaapas olinko minä asiasta tietoinen! Omaa tyhmyyttäni en ollut lukenut näyttelykirjettä kunnolla ja näin ollen "kesäkenkiin" pukeutuneena näin jo silmieni edessä itseni hytisemässä kylmässä ulkoilmassa... Se siitä hyvästä valmistautumisesta ennen näyttelyä :)

No, paikan päällä näyttelyssä vilu ei ehtinyt mennä luihin ja ytimiin, koska ravailimme Aidan kanssa kentällä edes takaisin, harjoitellaksemme tulevia "kuvioita". Aidasta olisi kyllä ollut paljon mielenkiintoisempaa haistella muita koiria ja ihmisiä... niin, ja taisi Aida ainakin kerran liata venäläistädin housut hyppäämällä yllätyksellisesti rapaisilla tassuilla naisen kintuille... No, hyvin äkkiä me Aidan kanssa hävittiin siitä tilanteesta ravaamalla eteenpäin!

Jännitys sitten kasvoi siinä odotellessamme omaa vuoroamme esiintyä! Onneksi meillä Aidan kanssa oli tilanteessa mukana meidän oma "häsläri" Tiina, joka piti huolta Aidan viimeistelystä ja kuunteli tarkkaan ohjeita siitä milloin kehään pitää mennä... No, pientä huvitusta ihmisissä kyllä herätti se, kun Tiina hoputti minua ja Aidaa voittajaluokan urosten kanssa samaan kehään...mutta toisaalta, melkeinhän se on sama missä kehässä sitä esiinnytään :)

Lopulta sitten koitti meidän vuoro ja me marssittiin Aidan kanssa hyvin arvokkaasti kehään...mitä nyt Aida päätti vielä tehdä kuuluisan "neliraaja hyppynsä" katsojille... mutta nousipahan katsojien silmissä ainakin meidän viihdearvo :) ... Kehässä Aida kyllä osasi käyttäytyä, oli melkein kun vanha tekijä! Tuomari puolestaan ei ymmärtänyt arvostelussaan ottaa huomioon Aidan sisäistä kaunetta ja ylitsee vuotavaa intoa esiintyä... vaan antoi Aidalle tyydyttävän arvosanan...

Arvostelun mukaan Aida tarvitsee aikaa kehittyä... ja kyllähän minä vähän samaa mieltä olen! Aidan "massakuurista" huolimatta kroppa ei vielä ole ottanut sellaista muotoa mitä vaaditaan labbiksilta... mutta hitaasti ja varmasti ne muodot sieltä löytyy... ja meillähän ei tämän kasvun osalta ole mikään kiire, hiljaa hyvää tulee :) Arvostelussa vielä mainittiin, että Aidan silmät saisivat olla tummemmat, hmmm...pitkään tätä asiaa pohdittuani otin yhteyttä optikko ystävääni ja nyt on sekin asia hoidossa...ei kun vaan Aidan kanssa piilarien laittoa harjoittelemaan...he,he :)

Seuraavaksi meillä Aidan kanssa alkaa ohjelmassa taippari-kurssi ja tavoitteena sen jälkeen olisi läpäistä itse taipumuskoe! Odotan kyllä innolla tulevia treenejä, mutta sitä ennen meidän pitää Aidan kanssa treenata muutama perusasia kuntoon...kuten miten panta laitetaan kaulaan jne. Vielä ainakin minulla kummittelee pään sisällä se tilanne, jossa Aida päätti lähteä tottiskentellä juoksemaan omia reittejään...no, näitähän sattuu!!!

Pääsiäislomaa on kuitenkin vielä muutama päivä jäljellä ja tämän ajan me olemme Aidan kanssa päättäneet käyttää järkevästi... lepäilemällä!