EIC - geenitesti

Perjantaina 21.8.2009 sain kuulla huonoja uutisia Aidan EIC - geenitestituloksesta. Posti oli tuonut meille kotiin kirjeen, jossa kerrottiin englanniksi testin tuloksista. Minä yritin pikalukea tuloksia ja jo siinä vaiheessa tajusin, ettei Aida täysin puhtain paperein testistä selvinnyt. Soitin heti Aidan kasvattajalle Marikalle ja kysyin oliko hänellä tietoa tuloksista. Marika ilmoitti, että oli ollut yhteydessä testin tehneeseen lääkäriin....ja, että Aidan tulos ilmoitti Aidan olevan sairas!

Toisin sanoen Aidalla on EIC (exercise induced collapse) , joka tarkoittaa rasituksen sietokyvyn alenemista ja lyyhistymistä. Testitulos osoitti myös luonnollisesti sen, ettei Aidaa voi käyttää jalostustarkoitukseen. Pettymys puhelun jälkeen oli suuri ja kyyneleet alkoivat valua silmistä...

Alku shokin jälkeen aloin selvittää sitä, miten yleisiä sairauteen liittyvät kohtaukset ovat. Onni onnettomuudessa on se, ettei Aida ole vielä eläessään saanut kyseisestä kohtausta, jossa koiran peräpää halvautuu väliaikaisesti. Helsingissä eläinsairaalan neurologi oli ollut sitä mieltä (kun Aidan kasvattaja oli soittanut ja kysellyt taudista), että Aidan kanssa harrastamista voi jatkaa normaalisti, koska se ei ole vielä saanut kohtausta. Toisin sanoen, jos kyseinen kohtaus tulisi Aidalle harrastamista tulisi miettiä uudestaan...

Tiedon etsinnän ja Aidan kasvattajan kanssa vietettyjen lukuisien puhelujen jälkeen aloin pikku hiljaa ymmärtää minkälaisesta sairaudesta on kysymys. Ilmeisesti kyseiset kohtaukset, joita koira voi saada, ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Lisäksi voi olla mahdollista, ettei koira koko elämänsä aikana tule saamaan yhtään kohtausta..

Joka tapauksessa, harrastaminen Aidan kanssa ei lopu tähän, koska se ei ole sairauden osalta vielä osoittanut mitään oireita. Kuulemma stressi ja kova fyysinen rasittuminen voi edes auttaa kohtauksen syntymistä....ja te, jotka tunnette Aidan tiedätte, että se on ollut sekä kovalla fyysisellä rasituksella että sellaisissa harjoitustilanteissa joissa se on ns. joutunut kovalle "henkiselle rasitukselle"...kuuma koira (hot dog) kun kerran on!!!!

Lääkärin mukaan esteitä Aidan kanssa harrastamiselle ei ole niin pitkään, kun se ei sairauteen liittyen saa kohtausta. Nyt siis vaan toivomaan, ettei meidän kohdalle tällaista tilannetta/kohtausta koskaan tulisi...Hyvä asia testin osalta oli se, että nyt ainakin tietää, että tällainen kohtaus on mahdollinen. Se tietysti harmittaa kovasti, ettei koskaan voi nähdä Aidan synnyttävän "pikku-Aidoja", mutta pääasia on että Aida on hengissä ja ettei se ole oireillut millään tavoin!

Tänään lähdetään Aidan kanssa ensimmäistä kertaa lintumetsälle Liperiin. Toivotaan, että neiti saisi edes muutaman noudon... mutta pääasiassa on fiilistely ja se, että Aida saa vapaana ja onnelisena juoksennella metsällä...autuaan tietämättömänä koko sairautensa olemassa olosta :)

Joensuun kansallinen koiranäyttely 15.8.2009

Eilen käytiin Aidan kanssa kokeilemassa pitkästä aikaa näyttely menestystä täällä Joensuussa. Syötin Aidaa viikkoa ennen näyttelyä hieman enemmän, että neiti saisi luittensa ympärille vähän massaa... ja kannattihan se! Aida sai käyttöluokasta EH:n eli erittäin hyvän ja sijoittui käyttöluokkaisissa nartuissa neljänneksi (yhteensä neljästä nartusta :)

Hyvän tuloksen lisäksi oli kiva huomata kuinka Aida on jo pikkuisen "aikuistunut" eli se ei ollut ryntäilemässä eikä pomppimassa muiden koirien perään jatkuvasti. Neiti jopa osasi nätisti odottaa omassa häkissään ennen h-hetken alkamista, eikä sillä tuntunut olevan mikään kiire minnekkään (niin kun yleensä). Näyttelykehässä Aida osasi myös olla tolkusti...mennä tepsuttelu leppoisasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ilman ylimääräistä hössötystä.

Osa syy Aidan hyvään ja hallittuun käytökseen on varmasti myös se, että viimeisten viikkojen aikana olen ottanut nometreeneissä tiukan linjan koiran hallittavuuden suhteen. Turhat löpinät ja höpinät Aidalle olen pyrkinyt jättämään pois...käskyt pyrin antamaan pillillä ja palkkaan Aidaa hyvästä suorituksesta herkuilla, mutta sanalliset kommentit olen pyrkinyt jättämään pois. Treeni paikalle Aidan kanssa mennään hihna kaulassa ja niin, että Aida ei saa edistää yhtään...Paikallaan olossa olen pitänut Aidan hihnassa, jotta se ei pääse hillumaan luvatta yhtään kertaa treenin aikana!

Tällainen tyyli on tuottanut meille tulosta jo lyhyellä ajalla ... Aida nimittäin kuumuu edelleen niin herkästi ja pienistä asioista, että on turha vielä haaveilla esim. kokeisiin menosta. Mielummin yritän rakentaa Aidan kanssa hyvän ja toimivan yhteistyön ajan kanssa ja vien sen sitten "valmiina" ekaan starttiin!

Lopuksi vielä onnittelut Hilmalle ja Marikalle ERI3:sta ja Minnalle ja Neelalle kultsujen käyttöluokkaisten narttujen ERI2:sta...ja onnittelut myös muille tutuille hyvistä tuloksista (joita en nyt tässä muista :) !!!!

Labradori Derby & Mestaruus

Viime viikonloppu eli 1-2.8.2009 vierähti Polvijärven Huhmarissa Labradorinnoutajien Derby- & Mestaruuskilpailuissa. Tuomarit kyseiseen kilpailuun lennätettiin Englannista asti ja minun tehtäväni oli toimia yhden tuomarin tulkkina kilpailussa.

Lauantai aamu alkoi hieman hektisissä merkeissä... Emme tienneet toimitsijoiden kanssa vielä aamullakaan sitä, missä meidän pitäisi olla ja kenen kanssa! Hieman lisäbuustia antoi ilmoittautumisten vastaanottaminen, jossa meillä meni heti kättelyssä listat sekaisin... No, näitähän sattuu!

Lopulta sitten sain tietää sen rastipaikan, jossa minun tulisi olla. Hieman tuli kiire ennättää paikalle ennen kilpailijoita... Paikalla olikin jo muut toimitsijat (Pete ja Ilkka) ja sitten tuomarimme Mr Richard Hinks. Richard selitti meille kokeen kulun ja sitten olikin jo aika aloittaa...

Suurin osa kilpailijoista osasi puhua tuomarin kanssa englantia, joten minä sain nauttia aitiopaikalta kilpailun kulkua... Kilpailijoiden väliin jäi päivän loppuvaiheessa useiden minuuttien taukoja, joten ehdin näissä väleissä jututtaa tuomaria ja kysellä hieman treenivinkkejä :) Sain jopa kutsun Englantiin asti seuraamaan heidän treenejään, sekä katsomaan syksyn lopulla pidettäviä paikallisia kilpailuja! No, ehkä nyt tämän vuoden osalta Englantiin lähtö jää...mutta ehkä sitten tulevaisuudessa!?!

Illalla menimme kaikki nauttimaan Huhmarin ravintolaan juhlalounasta ja maistelemaan virvokkeita. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa...olihan meitä kuitenkin viihdyttämässä paikallinen orkesteri solistinaan itse Maija Muikku... Muutaman "rokki"-biisin jälkeen tuntui, että on syytä lähteä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä vielä jaksaa tulkkailla.

Aamulla kokoonnuimme lähes samalla porukalla rastipaikalle. Ilma ei ollut meille yhtä suotuisa, kuin lauantaina, vaan vettä satoi tasaiseen tahtiin... Finaali karsinnoissa ei pitkään onneksi mennyt ja muutaman tunnin päästä pääsimme katsomosta seuraamaan finaalikoirien suorituksia.

Viikonlopusta täytyy sanoa yhteenvetona, että oli kyllä antoisa kokemus. Oppia ja treenivinkkejä sain monelta eri taholta ja lisäksi sain nähdä sen tason, johon minun tulisi Aidan kanssa pyrkiä...