Joensuun kansallinen koiranäyttely 15.8.2009

Eilen käytiin Aidan kanssa kokeilemassa pitkästä aikaa näyttely menestystä täällä Joensuussa. Syötin Aidaa viikkoa ennen näyttelyä hieman enemmän, että neiti saisi luittensa ympärille vähän massaa... ja kannattihan se! Aida sai käyttöluokasta EH:n eli erittäin hyvän ja sijoittui käyttöluokkaisissa nartuissa neljänneksi (yhteensä neljästä nartusta :)

Hyvän tuloksen lisäksi oli kiva huomata kuinka Aida on jo pikkuisen "aikuistunut" eli se ei ollut ryntäilemässä eikä pomppimassa muiden koirien perään jatkuvasti. Neiti jopa osasi nätisti odottaa omassa häkissään ennen h-hetken alkamista, eikä sillä tuntunut olevan mikään kiire minnekkään (niin kun yleensä). Näyttelykehässä Aida osasi myös olla tolkusti...mennä tepsuttelu leppoisasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ilman ylimääräistä hössötystä.

Osa syy Aidan hyvään ja hallittuun käytökseen on varmasti myös se, että viimeisten viikkojen aikana olen ottanut nometreeneissä tiukan linjan koiran hallittavuuden suhteen. Turhat löpinät ja höpinät Aidalle olen pyrkinyt jättämään pois...käskyt pyrin antamaan pillillä ja palkkaan Aidaa hyvästä suorituksesta herkuilla, mutta sanalliset kommentit olen pyrkinyt jättämään pois. Treeni paikalle Aidan kanssa mennään hihna kaulassa ja niin, että Aida ei saa edistää yhtään...Paikallaan olossa olen pitänut Aidan hihnassa, jotta se ei pääse hillumaan luvatta yhtään kertaa treenin aikana!

Tällainen tyyli on tuottanut meille tulosta jo lyhyellä ajalla ... Aida nimittäin kuumuu edelleen niin herkästi ja pienistä asioista, että on turha vielä haaveilla esim. kokeisiin menosta. Mielummin yritän rakentaa Aidan kanssa hyvän ja toimivan yhteistyön ajan kanssa ja vien sen sitten "valmiina" ekaan starttiin!

Lopuksi vielä onnittelut Hilmalle ja Marikalle ERI3:sta ja Minnalle ja Neelalle kultsujen käyttöluokkaisten narttujen ERI2:sta...ja onnittelut myös muille tutuille hyvistä tuloksista (joita en nyt tässä muista :) !!!!

Labradori Derby & Mestaruus

Viime viikonloppu eli 1-2.8.2009 vierähti Polvijärven Huhmarissa Labradorinnoutajien Derby- & Mestaruuskilpailuissa. Tuomarit kyseiseen kilpailuun lennätettiin Englannista asti ja minun tehtäväni oli toimia yhden tuomarin tulkkina kilpailussa.

Lauantai aamu alkoi hieman hektisissä merkeissä... Emme tienneet toimitsijoiden kanssa vielä aamullakaan sitä, missä meidän pitäisi olla ja kenen kanssa! Hieman lisäbuustia antoi ilmoittautumisten vastaanottaminen, jossa meillä meni heti kättelyssä listat sekaisin... No, näitähän sattuu!

Lopulta sitten sain tietää sen rastipaikan, jossa minun tulisi olla. Hieman tuli kiire ennättää paikalle ennen kilpailijoita... Paikalla olikin jo muut toimitsijat (Pete ja Ilkka) ja sitten tuomarimme Mr Richard Hinks. Richard selitti meille kokeen kulun ja sitten olikin jo aika aloittaa...

Suurin osa kilpailijoista osasi puhua tuomarin kanssa englantia, joten minä sain nauttia aitiopaikalta kilpailun kulkua... Kilpailijoiden väliin jäi päivän loppuvaiheessa useiden minuuttien taukoja, joten ehdin näissä väleissä jututtaa tuomaria ja kysellä hieman treenivinkkejä :) Sain jopa kutsun Englantiin asti seuraamaan heidän treenejään, sekä katsomaan syksyn lopulla pidettäviä paikallisia kilpailuja! No, ehkä nyt tämän vuoden osalta Englantiin lähtö jää...mutta ehkä sitten tulevaisuudessa!?!

Illalla menimme kaikki nauttimaan Huhmarin ravintolaan juhlalounasta ja maistelemaan virvokkeita. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa...olihan meitä kuitenkin viihdyttämässä paikallinen orkesteri solistinaan itse Maija Muikku... Muutaman "rokki"-biisin jälkeen tuntui, että on syytä lähteä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä vielä jaksaa tulkkailla.

Aamulla kokoonnuimme lähes samalla porukalla rastipaikalle. Ilma ei ollut meille yhtä suotuisa, kuin lauantaina, vaan vettä satoi tasaiseen tahtiin... Finaali karsinnoissa ei pitkään onneksi mennyt ja muutaman tunnin päästä pääsimme katsomosta seuraamaan finaalikoirien suorituksia.

Viikonlopusta täytyy sanoa yhteenvetona, että oli kyllä antoisa kokemus. Oppia ja treenivinkkejä sain monelta eri taholta ja lisäksi sain nähdä sen tason, johon minun tulisi Aidan kanssa pyrkiä...

WT - rastikoulutuspäivä

Tänään olin Aidan kanssa Selkiellä WT - rastikoulutuksessa. Sateisesta päivästä huolimatta tunnelma koulutuksessa oli korkealla... Ennen rastiosuuksien aloitusta minulla oli jo perhosia mahan pohjassa, sillä tarkoituksena oli suorittaa rastit kokeenomaisesti.

Ensimmäiseksi jokaisen koiran tuli noutaa ykkösmarkkeeraus. Meillä meni Aidan kanssa kyseinen osuus vähän "kiville" sillä Aida lähti omia aikoja noutoon ja avustajalle tuli todellinen kiire ylösottaa dami ennen Aidaa... kiitos vaan Taijalle :)

Seuraavana rastina oli hakuruutu josta koiran piti noutaa kaksi damia. Itse noudoissa ei Aidalla sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta mukana kulkeminen "koepaikalle" tuotti hieman työtä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin Aida kulki mukana (eli siis ei tarvinnut kun kerran komentaa sivulle ja kehottaa kulkemaan mukana :) ... meille siis hyvä suoritus!

Viimeisenä rastina oli parityöskentely, jossa toisen koiran tehtävänä oli muistaa ykkösmarkkeeraus sen aikaa kun toinen koira käy linjasta oman damin. Toisen koiran palautettua linjasta dami, toinen koira sai hakea markkeerauksen. No, minä pidin kyllä Aidan kytkettynä sen jälkeen kun se oli oman osuutensa suorittanut. Sen verran kävi neito taas kuumana, että paikallaan olo noinkin kovassa häiriössä olisi ollut suorastaan mahdottomuus.

Näiden suoritteiden jälkeen ryhmä sai seurata avoimen- ja voittajaluokan koirien työskentelyä.

Koulutuksen jälkeen jäi taas se tulen palava into päästä treenaamaan. Oli kiva huomata se kuinka Aidan kanssa ollaan jo pikkuisen päästy eteenpäin (jos vaikka miettii kolmea kuukautta taaksepäin...:) Toisaalta, koulutuksessa taas muisti myös senkin kuinka paljon meidän molempien (eli minun ja Aidan) tulee vielä oppia tästä lajista (eli nomesta ja wt:stä)...mutta aikaahan tässä on ja kiire ei oo mihinkään (paitsi Liperin kokeisiin, apua :)

Kokeita ennen (jos nyt niihin edes mennään) on vielä luvassa Joensuun koiranäyttely. Hieman jännittää jo se, mitäkähän tuleman pitää... :)

Yllä muutama kuva mökkireissulta!

Treeniä, treeniä, treeniä...

Ensiksi, Onnea vielä kerran Marikalle ja Hilmalle ALO 3 tuloksesta, Anskulle ja Maurille ALO 1 tuloksesta sekä Tainalle ja Erkille VOI 3 tuloksesta... siitä se lähtee :)

Itse olin kyseisissä Liperissä järjestetyissä nome - kokeissa voittajaluokan sihteerinä. Oli kyllä hienoa seurata ihan lähi etäisyydeltä vuottajaluokan koirien toimintaa. Oli hienoa katsoa mm. sitä, kuinka jotkut ohjaajat olivat pystyneet saavuttamaan koiransa kanssa sellaisen yhteistyötaidon joka näkyi "kilometrien päähän"... eli tarkoitan, että ohjaaja pystyi luottamaan koiraansa ja koira pystyi luottamaan ohjaajaansa, eikä kyseenalaistanut annettuja käskyjä. Tavoitteena tietysti on että saavuttaisin Aidan kanssa joskus tulevaisuudessa samanlaisen yhteistyö- ja ymmärryskyvyn... mutta tietysti siihen tarvitaan vielä monia treenikertoja sekä aikaa :)

Siitä tulikin mieleeni, että nyt täytyy kyllä tosissaan alkaa neidin kanssa treenata jos meinataan syksystä kisoissa startata...Erityisesti Aidan kanssa pitäisi treenata mukana kulkemista ja tietenkin paikallaanoloa!!! Mutta onneksi ainakin ohjaajalla riittää intoa, sillä edellä mainitsemieni nome - kokeiden jälkeen tuli tulen palava into päästä Aidan kanssa harjoittelemaan nome-juttuja...

Treenaamisen lisäksi Mika aloitti siedättämään Aidaa pari päivää sitten telttamajoitukseen :) Syksystä on tavoitteena käydä koko porukalla pari pientä retkeilyreissua ja näin ollen Aidankin pitää tottua telttamajoitukseen...niin ja siihen, että teltassa ei mm. leikitä, raavita, riehuta jne. :) Ohessa muutama kuva mainitsemastani siedätyksestä....

Niin ja...OIKEIN hyvää jussia kaikille :)

Hirvensalmella seikkailemassa...

Ensimmäiseksi...jee, taipparit meni läpi :)

Eli tosiaan, oltiin eilen Aidan ja Mikan kanssa Hirvensalmella Mikkelin nuuskujen järjestämässä taipparikokeessa ja läpihän se koe tällä kertaa meni. Minä vannotin ennen koetta, että otan kokeen rennosti enkä jännitä yhtään...hyvä asenne muuten, mutta eihän se toiminut! Minua jännitti koetilanteessa puolet enemmän kuin viime kerralla.

Me oltiin Aidan kanssa ensimmäisinä starttaamassa... Aida vaistosi jo heti kokeen alussa, että nyt tehdään jotain kivaa sillä minulla oli todellinen työ pitää neiti hallinnassa. Koepaikalla Aida lähti heti uimaan vaikka veteen ei oltu vielä mitään heitetty...onneksi kuitenkin käskystä Aida palasi viereeni ja koe voitiin oikeasti aloittaa!

Vesi työskentely meni Aidalla todella hyvin, intoa riitti. Myöskin hakuruutu sujui mainiosti ja taisi muutama palautus tulla ihan käteen saakka :)

Pitkän odottelun jälkeen oli sitten sen jäljen vuoro... Aida lähti jäljelle hyvin, mutta minun epäilykseni jäljen onnistumisesta heräsi siinä vaiheessa, kun Aida lähti haistelemaan jälkeä ihan super tarkasti. Aina harjoituksissa neiti on kaahaillut satalasissa edestakasin jälkeä pitkin...mutta nyt neiti lähti liikkeelle rauhallisesti ja varovasti! Minulla sydän pamppaili ja tilannetta ei helpottanut ikuisuudelta tuntuvat sekunnit kun koira hävisi kukkulan taakse...Voi mikä helpotus oli, kun tuomarin sanoi rauhallisesti, että tuoltahan tuo koira juoksee jänis suussa :)

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen

2. Uimahalu: Innokas

3. Hakuinto: Innokas koko ajan

4. Noutohalu: Nopeat oma-aloitteiset ylös nostot

5. Nouto-ote: Syvä pehmeä

6. Palauttaminen: Enimmäkseen ohjaajalle

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Riittävä

9. Yhteistyö : Riittävä

10. Yleisvaikutelma: Työskentelyn haluinen hyvän riistakäsittelyn omaava koira.

Tästä on hyvä jatkaa...;)

Yllä muutama kuva kokeen kulusta...

Vain jälki jäi!

Eilen olin Aidan kanssa Liperin Kaatamossa noutajien taipumuskokeessa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja ilma oli suhteellisen lämmin. Lähdettin Aidan kasvattajan kanssa ajamaan jo seitsämän aikaan testipaikalle, jotta paikkaan voisi etukäteen jo hieman tutustua.

Testipaikalla jännitys sitten alkoi entisestään kasvaa. Minua rupesi sen verran paljon hermostuttamaan, että päätin ottaa Aidan autosta vasta viime hetkellä ennen sosiaalisuus-osuuden alkamista. Alku lähti käyntiin hyvin, Aida, Mauri ja Hilma tervehtivät tuomarin suht samalla innolla, sukuvika :)

Testipäivänä ensimmäisenä starttasi Aidan sisko Hilma...ja hienosti sujui. Hilman suorituksen jälkeen minä lähdin hakemaan Aidaa autosta ja jäin odottamaan vuoroamme. Odottelu tuntui ikuisuudelta ja tilannetta ei helpottanut sydämmen tiheät lyönnit.

Lopulta sitten koitti meidän vuoro. Minä liikuin kun patsas ja Aida puolestaan pomppi ja veti eteenpäin kuin....no, tiedättehän te Aidan :) Lokin nouto vedestä sujui suhteellisen hyvin. Pientä epäröintiä Aidalla oli veteen menon kanssa, mutta ymmärtäähän sen jo noiden uimakertojen vähäisyyden takia.

Hakuruutukin sujui hyvin muuten, mutta minä sitten päästin Aidan jo hakemaan riistaa ennen kun toimitsijat olivat poistuneet ruudusta. Siitä tuomari huomautti, mutta homma sai kuitenkin jatkua. Aida toi hienosti kaikki muut paitsi yhden variksen käteen. Tuomari lopetti hakuruutu työskentelyn siihen, kun Aida toi minulle hakuruudusta kauinmaisen variksen. Tämän jälkeen tuomari kertoi, että päästään seuraavaan osioon eli kaninjäljelle.

Ennen jälkeä tunnelma oli hyvä. Minäkin ajattelin, että nyt ei pitäisi enää olla mitään ongelmia kokeen suhteen. Aida on aina lähtenyt ja tuonut kanin minulle. Toisin kuitenkin kävi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähdin Aidan kanssa jälkipaikalle. Lähetin koiran ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Aida lähti intona etenemään, mutta jonkun ajan päästä palasi minun luokse. Lähetin koiran uudestaan ja sama juttu. Tuomari pyysi minua menemään eteenpäin ja lähettämään koiran taas. Tämän jälkeen Aida näytti siltä, että sillä ei ole enää aikomustakaan lähteä hakemaan jänöä, kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lähdin sitten toimitsijan kanssa hakemaan jänön ja Aida sai katsoa mihin hänen olisi tullut mennä...tuloksena....koe hylätty!

Pettymys taipumuskokeen jälkeen oli suuri. Aidaa ei voi syyttää tilanteesta vaan lähinnä mieleeni tuli se, että jälkeä ei treenattu tarpeeksi. Minä varmaan liiaksi luotin Aidan suureen intoon ja paloon riistaa kohtaan. Aidan pienelle ja nuorelle päälle aamun ensimmäinen osuus oli tarpeeksi, enää ei vaan jänö jaksanut kiinnostaa. Aida olisi jäljellä tuonut minulle vaan keppejä... ajattelin, että tuomari ei varmaankaan hyvällä katso jos Aida jänön sijasta tuo kolmemetrisen kepin minulle :)

Pidetään tässä Aidan kanssa nyt pieni tauko ja sitten ruetaan taas treenaamaan Hirvensalmen taippareihin, jotka järjestettäisiin 5.6.2009. Sinne mennään kokeilemaan taipumuksia, jos vaan työnantaja antaa minulle perjantain vapaaksi.

Nyt kuitenkin otetaan Aidan kanssa rennosti ja nollataan eilisen päivän tapahtumat ja keskitytään tulevaan. Helatorstain aikaan me lähdetään mökille, jossa on kiva harjoittella vesityöskentelyä, hakuruutua ja tietysti....jälkeä!

Oikein paljon onnea Hilmalle ja Maurille (ja muille taipparin läpäisseille)!!! Hyvää esimerkkiä oli sisarukset eilen näyttämässä siskolle :)

Uimamaisteri!!!

Eilen kävin Aidan kanssa lääkärillä tarkastuttamassa Aidan silmät. Aida ei edelleenkään viihdy eläinlääkärissä kovin hyvin, vaikka henkilökunta on yrittänyt silitellä ja rauhoitella Aidaa niissä väleissä kun ehtivät... Aidan mielestä eläinlääkäri ei voi vain pyyteettömästi antaa herkkuja, vaan toiminnon takaa löytyy yleensä aina jokin vaatimus...niin, ja näinhän asia yleensä onkin. Silmätutkimus sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja tuloksena oli, että silmät ovat terveet!

Eläinlääkäristä selvittyämme suuntasimme nokat kohti Laikanlahden kesämökkiä, tarkoituksena opetella uintia (tai siis Aidan tarkoituksena :). Venerantaan saapuessamme ja päästäessäni koirat ulos farmarin takaboksista, Aida säntäsi suoraan kohti vettä... ja eikä aikaakaan kun siellä meikäläisen labramoottori jo polski :) ...ja onneksi, koska taipparikoe on jo viikon päästä!

Veneessä Aida oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin syödä vedestä kaikki matkan varrelle osuvat kaislat...meidän 11-vuotias labbari seurasi Aidan touhuja heiman hölmistyneenä ja varmaan miettien, että mitä ihmettä tuo pentu taas touhuaa :)

Mökillä sitten harjoittelimme damin hakemista vedestä... ja hyvinhän se sujui! Passitin isäni veneeseen ja pyysin sieltä heittämään Aidalle muutaman damin...ja no problems! Aida toi damit minulle, kuin vanhahatekijä :) No, ei pidä nuolaista ennen kun tipahtaa... ensiviikolla järvestä pitäisi noutaa lokkeja, joten unohdetaan vielä tuo "vanhan tekijän"-titteli :)

Muutoin mökkireissun aikana Aida vaan nautti vapaana luonnossa olemisesta...juoksenteli edestakaisin paikasta toiseen, ui, piehtaroi nurmikolla ja kyttäsi ihmisiltä makkaraa...voi, niin tyypillistä noutajaa :)