Pikku-Nellaa katsomassa...

Viime viikonloppuna suuntasimme Opelin keulan kohti Tamperetta ja lähdimme tervehtimään Mikan siskoa Minjaa ja Minjan avomiestä Anttia ... sekä heidän uutta perheenjäsentään Nellaa. Nella on fieldspanieli ja tällä hetkellä vasta kymmenen viikon ikäinen pikkupallero :)

Mietin ennen vierailuamme sitä, miten nämä kaksi koiraa tulisivat keskenään toimeen. Aida aloitti pari viikkoa sitten juoksunsa ja tämä seikka nosti vielä lisää kysymyksiä päähäni vierailuamme koskien. Epäilykseni koirien suhtautumisesta toisiinsa osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä meidän noutaja näytti taas kerran sen, kuinka hieno luonne sillä on. Pikku-Nella sai roikkua Aidan korvissa, jaloissa ... ja milloin missäkin. Ainoastaan aivan aluksi Aida antoi pennulle pienen muistutuksen siitä, että hän on se vanhempikoira talossa ... mutta muutoin Nella sai kyllä roikkua sekä riekkua Aidassa mielin määrin. Viikonlopun aikana meidän pennusta kasvoi aikuinen koira, joka opetti pikku-Nellalle koiramaailman asioita.

Meneillään oleva juoksu teki varmasti Aidasta rauhallisemman reissumme aikana, mutta uskon myös, että pieni askel kohti "aikuisuutta" on otettu :) Ainakin, kun vertasin Aidan käyttäytymistä vajaa vuotta nuorempaan labradorinnoutaja Taraan. Kävimme reissullamme moikkaamassa myös energistä sekä leikkisää reilun vuoden ikäistä labramoottoria, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ... samanlainen viipottaja kun Aida vuosi sitten :) ...voi kun aika kuluu niin nopeasti!

Reissussa oli mukava käydä, mutta kotiin oli myös kiva palata (ainakin Aidasta, joka on nukkunut pari päivää putkeen :) . Suunnitelmissa olisi ryhtyä, kunhan Aidan juoksu on ohi, treenaamaan enemmän nome-juttuja ja tokoa. Kesällä olisi mukava päästä starttaamaan nomekokeissa, mutta se vaatii vielä paljon töitä. Harjoitella pitäisi muun muassa paikallaanoloa sekä mukana kulkemista häiriössä ja paljon muitakin juttuja.

Huomenna olisi tarkoitus mennä vähän tokoa treenaamaan meidän omalle treenikentällä (kiitos Pilkon citymarketin :) . Huomenna on lisäksi Aidan sekä tietysti myös kahdeksan muun Vilijonkkalaisen kaksivuotis synttäripäivä. Oikein paljon onnea sen johdosta ....

Onnesta puheenollen. Aidan lonkkat sekä kyynärät kuvattiin tuossa joulukuun puolessa välissä ja terveen paperit sieltä tuli. Tuloksena: lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Näillä jaloilla on kuvien perusteella hyvä hötkyillä menemään pitkän aikaan...

Joulun odotusta...

Paljon on aikaa kulunut siitä, kun viimeksi jaksoin päivittää blogiani (tai siis minun ja Aidan blogia...miten sen nyt ottaa :). Suurin syy tähän, etten ole kuulumisia tänne kirjoitellut on se, että mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Ollaan pidetty Aidan kanssa tämä syksy treenitaukoa tai ainakin vähennetty treenaamista. Lisäksi minun päivät ovat tänä syksynä kuluneet gradun kirjoittamisen parissa, joten ylimääräistä intoa kirjoittamisen suhteen ei ole ollut...

Ei kuitenkaan olla oltu täysin oloneuvoksina vaan kaikkea pientä ollaan treenailtu, kuten esimerkiksi hihnassa nätisti kulkemista ja paikallaanoloa. Lisäksi ollaan treenattu vieressä kulkemista ilman hihnaa ... Ihan hyvin on treenit kahdestaan sujuneet ja varmaan jotain pientä edistystäkin on tapahtunut, mutta saas nähdä miten opitut asiat toimivat myöhemmin häiriössä eli esimerkiksi muiden ihmisten ollessa paikalla.

Lisäksi ollaan Aidan kanssa käyty treenailemassa joitain kertoja tokoa "koirakavereiden" kanssa. Ryhmässä treenaamisessa on se onni ja ilo, että saa kavereilta hyviä neuvoja asioiden opetteluun eikä tarvitse yksin kamppailla ongelmien kanssa ...

Ai niin... ja tärkein meinasi unohtua! Aida oli palkittu Pohjois-Karjalan noutajakoirajärjestön Vuoden 2009 NOU-tulokkaaksi. On kyllä meille todella suuri kunnia saada tällainen tunnustus...kannustaa jatkamaan harrastusta :) Ja Kiitos tästä palkinnosta kuuluu myös treeni/tsemppikavereille ...eli Kiitos niille joille Kiitos kuuluu :)

Eilen Aidalla oli lonkkien ja kyynärien kuvaus. Eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyvältä ... ja nyt jäädään sitten virallisia tuloksia odottamaan. Eläinlääkärin sanoin; Näillä jaloilla kohelletaan vielä pitkään ... Mielestäni aika osuva ilmaus Aidan kohdalla :)

Oikein hyvää Joulua sekä Onnellista Uutta vuotta kaikille ... Aidan seikkailujen kirjoittelu tämän blogin muodossa jatkuu sitten ensivuoden puolella :)

PS. Ei sitten joulukoristeita tähän taloon. Tottu-ukosta oli jäljellä pelkkä torso, kun Aida oli yksin ollessaan sen terrorisoinut ... eli sen joulukuusen hankkimisen voi unohtaa aivan kokonaan :)

Etelä-Suomessa seikkailemassa

Perjantaina 2.10.2009 suuntasin Hilkan ja Aidan kanssa autonnokan kohti Etelä-Suomea. Tarkoituksena majoittua ensin perjantai-iltana Espooseen ja jatkaa siitä matkaa lauantai-aamuna Hyvinkäälle noutajien erikoisnäyttelyyn!

Espoossa ilta sujui rattoisasti ja Aida oli ystäväni luona kuin kotonaan... Mitä nyt muutaman kerran piti haukahdella käytävästä tuleville äänille. Yllättävintä mielestäni oli se, että Aida ei kuitenkaan haukkunut tai osoittanut minkäänlaista puolustusviettiä kun talon isäntä saapui aamuyöstä kotiin! Päinvastoin, Jarin saapuminen kotiin oli Aidasta hurjan mukavaa... ja taisi Aida aamuyöstä kerjätä itselleen muutaman mäkkärin ranskalaisenkin... Ei kovin terveellistä, mutta sallittakoon näin reissussa :)

Aamulla sitten heräsin hyvissä ajoin lenkittämään Aidaa, jotta jaksaa sitten näyttelyssä olla iisisti! No, lenkillä piti sitten haukahdella ihmisille bussipysäkeillä ja yritystä oli myös ajaa harakoita ja variksia ilmaan... Siinä vaiheessa tunsin piston sydänmessäni. Olisikohan pikku hiljaa aika alkaa siedättää Aidaa kaupunki elämään. Fiilis oli sama kuin siinä lastenkirjassa, jossa kerrotaan tarinaa maalaishiirestä joka päätti matkustaa kaupunkiin :)

Itse näyttelyssä Aida kuitenkin osasi olla tolkusti. Ainut, että buffettikojusta meinasi lähteä parempiin suihin sämpylän välissä ollut nakki...mutta onneksi tilanne pelastui omistajan "nopeiden" refleksien ansiosta! Näyttelykehässä tuomari arvioi Aidaa pitkään. Tuloksena EH eli erittäin hyvä.

Olin kyllä tyytyväinen tulokseen, mutta hieman kuitenkin jäi kaivelemaan se, että miksi muut käyttöluokan nartut saivat ERI:n (=erinomainen) ja me emme...

Arvostelu vapaasti Italiasta suomennettuna oli: Kaunis pää, silmien väri, purenta ja korvat ok, kaula hyvin kiinnittynyt (eikös ne yleensä ole ???? :), hyvä selkä, toivoisin pitempää häntää ( ööö...no ei kun pidentämään!!!), melko hyvä rintakehä, riittävät kulmaukset edessä ja takana, hyvä luusto ja jalat, karva ei kunnossa nyt, liikkuu melko hyvin. (Tuomari: Sergio Scarpellini).

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Opelin keulan kohti Helsinkiä veljeni asunnolle. Ilta meni siinä, kun Aida pelasi lasten kanssa jalkapalloa pihalla...eli lähinnä kävi potkitut pallot noutamassa takaisin! Lisäksi lapsista oli kiva leikkiä, että Aidan kevythäkki oli nostokurjenkoppi, josta voi tsiikailla maisemia :) ...niin, ja Aida tietysti leikissä ja kopissa mukana! Olipa kiva huomata miten hienosti meidän labramoottori osasi olla lasten kanssa...ilman mitään ylimääräistä hötkyämistä tai päälle hyppimistä!

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kotiin Joensuuhun! Neiti oli ihan puhki ja nukkuikin koko ajomatkan takaboksissa tyytyväisenä :) Nyt saa meiltä jäädä näyttelyt vähälle aikaa... Seuraavan kerran mennään, jos mennään, näyttelyyn keväällä 2010!

Yllä oleva kuva on Aidan ensimmäisestä epävirallisesta näyttelystä eli mätsäristä. Kuva on otettu vuoden 2008 alkusyksystä ja paikkana on Joensuun Salpakatu.

PS. Onnittelut Aidan veljille näyttelymenestyksistä :) Oli kiva nähdä Aidan sisaruksia pikästä aikaa!!!

Tokoilua...

No niin, olisikohan aika päivitellä kuulumisia...

Viikot vierii nopeasti eteenpäin ja kaikkea on sattunut ja tapahtunut!

Aidan kanssa kävin viime viikonloppuna Ilomantsissa lintumetsällä... Tyypilliseen tuuriimme emme saaneet taaskaan yhtään lintua alas, mutta toisaalta mitäs sitten! Onhan siinä jo oma tunnelmansa kun saa aamulla hiljaisessa luonnossa (ottamatta huomioon Aidan piippailua :) juoda kuumaa kahvia termarista sekä nauttia hetkestä!

Aidasta kyllä passissa oleminen on maailman tylsintä puuhaa... Aidan tyyliin kun sopisi paremmin jatkuva liikkeessä oleminen ja action-meininki.... mutta toisaalta on hyvä, että metsässä sitä malttia tulee harjoiteltua ihan itsestään ja Aidankin olisi ihan hyvä oppia se, että aina ei tarvitse olla liikkeessä (vaikka se niin kivaa onkin :) !!!

Nyt olen aloittanut Aidan kanssa taas tokotreenailun. Pitkän tauon jälkeen tokoilu tuntuu mukavalta puuhalta ja hienoa on ollut huomata se, kuinka Aida on oppinut hilllitsemään itseään. Viime kerralla uskalsin jo pitää Aidaa pienissä pätkissä kentällä irti (esim. kun harjoiteltiin liikkeestä maahan menoa tai esteen yli hyppäämistä) . Oli mukava huomata se, ettei Aidalla ollut suurempia intressejä lähteä lähellä olevien koirien luokse vaan pystyi häiriöistä huolimatta keskittymään tekemiseen!

Tavoitteena olisikin mennä Aidan kanssa tokokokeisiin tämän vuoden aikana, jos vaan saadaan homma toimimaan. Työ intoahan Aidasta löytyy, se ei ole ongelma, mutta minun jännittäminen ja hermoileminen ennen koetta onkin sitten eri juttu. Mutta aika näyttää mihin rahkeet riittää...

PS. Aidan puolesta pahoittelut Hilkalle sukkien menetyksestä (eli sukkien, jotka Aida oli repinyt yökylä vieraaltamme) ... Meillä kotona kaikki lattialle jätetty ylimääräinen tavara on vapaata riistaa, jollei valvovat silmät ole paikalla :)

EIC - geenitesti

Perjantaina 21.8.2009 sain kuulla huonoja uutisia Aidan EIC - geenitestituloksesta. Posti oli tuonut meille kotiin kirjeen, jossa kerrottiin englanniksi testin tuloksista. Minä yritin pikalukea tuloksia ja jo siinä vaiheessa tajusin, ettei Aida täysin puhtain paperein testistä selvinnyt. Soitin heti Aidan kasvattajalle Marikalle ja kysyin oliko hänellä tietoa tuloksista. Marika ilmoitti, että oli ollut yhteydessä testin tehneeseen lääkäriin....ja, että Aidan tulos ilmoitti Aidan olevan sairas!

Toisin sanoen Aidalla on EIC (exercise induced collapse) , joka tarkoittaa rasituksen sietokyvyn alenemista ja lyyhistymistä. Testitulos osoitti myös luonnollisesti sen, ettei Aidaa voi käyttää jalostustarkoitukseen. Pettymys puhelun jälkeen oli suuri ja kyyneleet alkoivat valua silmistä...

Alku shokin jälkeen aloin selvittää sitä, miten yleisiä sairauteen liittyvät kohtaukset ovat. Onni onnettomuudessa on se, ettei Aida ole vielä eläessään saanut kyseisestä kohtausta, jossa koiran peräpää halvautuu väliaikaisesti. Helsingissä eläinsairaalan neurologi oli ollut sitä mieltä (kun Aidan kasvattaja oli soittanut ja kysellyt taudista), että Aidan kanssa harrastamista voi jatkaa normaalisti, koska se ei ole vielä saanut kohtausta. Toisin sanoen, jos kyseinen kohtaus tulisi Aidalle harrastamista tulisi miettiä uudestaan...

Tiedon etsinnän ja Aidan kasvattajan kanssa vietettyjen lukuisien puhelujen jälkeen aloin pikku hiljaa ymmärtää minkälaisesta sairaudesta on kysymys. Ilmeisesti kyseiset kohtaukset, joita koira voi saada, ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Lisäksi voi olla mahdollista, ettei koira koko elämänsä aikana tule saamaan yhtään kohtausta..

Joka tapauksessa, harrastaminen Aidan kanssa ei lopu tähän, koska se ei ole sairauden osalta vielä osoittanut mitään oireita. Kuulemma stressi ja kova fyysinen rasittuminen voi edes auttaa kohtauksen syntymistä....ja te, jotka tunnette Aidan tiedätte, että se on ollut sekä kovalla fyysisellä rasituksella että sellaisissa harjoitustilanteissa joissa se on ns. joutunut kovalle "henkiselle rasitukselle"...kuuma koira (hot dog) kun kerran on!!!!

Lääkärin mukaan esteitä Aidan kanssa harrastamiselle ei ole niin pitkään, kun se ei sairauteen liittyen saa kohtausta. Nyt siis vaan toivomaan, ettei meidän kohdalle tällaista tilannetta/kohtausta koskaan tulisi...Hyvä asia testin osalta oli se, että nyt ainakin tietää, että tällainen kohtaus on mahdollinen. Se tietysti harmittaa kovasti, ettei koskaan voi nähdä Aidan synnyttävän "pikku-Aidoja", mutta pääasia on että Aida on hengissä ja ettei se ole oireillut millään tavoin!

Tänään lähdetään Aidan kanssa ensimmäistä kertaa lintumetsälle Liperiin. Toivotaan, että neiti saisi edes muutaman noudon... mutta pääasiassa on fiilistely ja se, että Aida saa vapaana ja onnelisena juoksennella metsällä...autuaan tietämättömänä koko sairautensa olemassa olosta :)

Joensuun kansallinen koiranäyttely 15.8.2009

Eilen käytiin Aidan kanssa kokeilemassa pitkästä aikaa näyttely menestystä täällä Joensuussa. Syötin Aidaa viikkoa ennen näyttelyä hieman enemmän, että neiti saisi luittensa ympärille vähän massaa... ja kannattihan se! Aida sai käyttöluokasta EH:n eli erittäin hyvän ja sijoittui käyttöluokkaisissa nartuissa neljänneksi (yhteensä neljästä nartusta :)

Hyvän tuloksen lisäksi oli kiva huomata kuinka Aida on jo pikkuisen "aikuistunut" eli se ei ollut ryntäilemässä eikä pomppimassa muiden koirien perään jatkuvasti. Neiti jopa osasi nätisti odottaa omassa häkissään ennen h-hetken alkamista, eikä sillä tuntunut olevan mikään kiire minnekkään (niin kun yleensä). Näyttelykehässä Aida osasi myös olla tolkusti...mennä tepsuttelu leppoisasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ilman ylimääräistä hössötystä.

Osa syy Aidan hyvään ja hallittuun käytökseen on varmasti myös se, että viimeisten viikkojen aikana olen ottanut nometreeneissä tiukan linjan koiran hallittavuuden suhteen. Turhat löpinät ja höpinät Aidalle olen pyrkinyt jättämään pois...käskyt pyrin antamaan pillillä ja palkkaan Aidaa hyvästä suorituksesta herkuilla, mutta sanalliset kommentit olen pyrkinyt jättämään pois. Treeni paikalle Aidan kanssa mennään hihna kaulassa ja niin, että Aida ei saa edistää yhtään...Paikallaan olossa olen pitänut Aidan hihnassa, jotta se ei pääse hillumaan luvatta yhtään kertaa treenin aikana!

Tällainen tyyli on tuottanut meille tulosta jo lyhyellä ajalla ... Aida nimittäin kuumuu edelleen niin herkästi ja pienistä asioista, että on turha vielä haaveilla esim. kokeisiin menosta. Mielummin yritän rakentaa Aidan kanssa hyvän ja toimivan yhteistyön ajan kanssa ja vien sen sitten "valmiina" ekaan starttiin!

Lopuksi vielä onnittelut Hilmalle ja Marikalle ERI3:sta ja Minnalle ja Neelalle kultsujen käyttöluokkaisten narttujen ERI2:sta...ja onnittelut myös muille tutuille hyvistä tuloksista (joita en nyt tässä muista :) !!!!

Labradori Derby & Mestaruus

Viime viikonloppu eli 1-2.8.2009 vierähti Polvijärven Huhmarissa Labradorinnoutajien Derby- & Mestaruuskilpailuissa. Tuomarit kyseiseen kilpailuun lennätettiin Englannista asti ja minun tehtäväni oli toimia yhden tuomarin tulkkina kilpailussa.

Lauantai aamu alkoi hieman hektisissä merkeissä... Emme tienneet toimitsijoiden kanssa vielä aamullakaan sitä, missä meidän pitäisi olla ja kenen kanssa! Hieman lisäbuustia antoi ilmoittautumisten vastaanottaminen, jossa meillä meni heti kättelyssä listat sekaisin... No, näitähän sattuu!

Lopulta sitten sain tietää sen rastipaikan, jossa minun tulisi olla. Hieman tuli kiire ennättää paikalle ennen kilpailijoita... Paikalla olikin jo muut toimitsijat (Pete ja Ilkka) ja sitten tuomarimme Mr Richard Hinks. Richard selitti meille kokeen kulun ja sitten olikin jo aika aloittaa...

Suurin osa kilpailijoista osasi puhua tuomarin kanssa englantia, joten minä sain nauttia aitiopaikalta kilpailun kulkua... Kilpailijoiden väliin jäi päivän loppuvaiheessa useiden minuuttien taukoja, joten ehdin näissä väleissä jututtaa tuomaria ja kysellä hieman treenivinkkejä :) Sain jopa kutsun Englantiin asti seuraamaan heidän treenejään, sekä katsomaan syksyn lopulla pidettäviä paikallisia kilpailuja! No, ehkä nyt tämän vuoden osalta Englantiin lähtö jää...mutta ehkä sitten tulevaisuudessa!?!

Illalla menimme kaikki nauttimaan Huhmarin ravintolaan juhlalounasta ja maistelemaan virvokkeita. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa...olihan meitä kuitenkin viihdyttämässä paikallinen orkesteri solistinaan itse Maija Muikku... Muutaman "rokki"-biisin jälkeen tuntui, että on syytä lähteä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä vielä jaksaa tulkkailla.

Aamulla kokoonnuimme lähes samalla porukalla rastipaikalle. Ilma ei ollut meille yhtä suotuisa, kuin lauantaina, vaan vettä satoi tasaiseen tahtiin... Finaali karsinnoissa ei pitkään onneksi mennyt ja muutaman tunnin päästä pääsimme katsomosta seuraamaan finaalikoirien suorituksia.

Viikonlopusta täytyy sanoa yhteenvetona, että oli kyllä antoisa kokemus. Oppia ja treenivinkkejä sain monelta eri taholta ja lisäksi sain nähdä sen tason, johon minun tulisi Aidan kanssa pyrkiä...